Autenttisuuden haaste narratiiviselle minuudelle
Saarikoski, Pauli (2023)
Saarikoski, Pauli
2023
Filosofian maisteriohjelma - Master's Programme in Philosophy
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-06-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305316360
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305316360
Tiivistelmä
Tämän tutkielman aiheena on narratiivinen minuus ja autenttisuus sekä erityisesti näiden välinen suhde ja siinä olevat jännitteet. Molemmat käsitteet ovat olleet osana niin mielenfilosofiaa ja metafysiikkaa kuin myös yhteiskuntafilosofiaa ja fenomenologiaa koskevia keskusteluja ja molemmat on usein myös liitetty kysymykseen siitä, millainen on luonteeltaan eettisesti hyvä ihmiselämä. Molemmat ovat saaneet myös suurta painotusta kuvauksissa siitä, miten subjektiivisuus ja itsensä ilmaiseminen liittyvät kysymyksiin totuudesta, hyvyydestä ja merkityksellisyydestä.
Rinnakkaisista kehityspoluista huolimatta autenttisuutta ja narratiivista minuutta koskevilla näkemyksillä on kuitenkin omat historialliset taustansa ja motiivinsa, eikä niitä ole kovinkaan usein käsitelty samanarvoisina ja toisiinsa vaikuttavina käsitteinä. Kun narratiivisen minuuden ja autenttisuuden käsitteet aika ajoin eksplisiittisesti kohtaavat toisensa ja tuovat yhteen omat historiansa ja painotuksensa, ne usein asettuvat jännitteiseen suhteeseen keskenään. Asetan työssäni narratiivisen minuuden ja autenttisuuden käsitteet toisiaan vasten ja tarkastelen sitä, millaisia jännitteitä ja toisaalta yhteensopivuuksia näiden väliltä paljastuu. Työni kannalta keskeisimpiä jännitteitä ovat ne, jotka liittyvät autonomiaan, yksilön ja yhteisön väliseen suhteeseen, itsekeskeisyyden ongelmaan sekä narratiiviseen minuuteen ja autenttisuuteen ideaaleina, joilla on yhteiskunnallista välinearvoa.
Työtäni motivoi lähtökohtaisesti monien filosofien jakama ajatus siitä, että narratiivisessa itsensä kertomisessa on autenttisuuden näkökulmasta jotain epäilyttävää. Lähtökohtaisesti siis keskitänkin huomioni pitkälti siihen, millä tavoin erilaiset narratiivisesti muodostetut käsitykset minuudesta epäonnistuvat olemaan autenttisia. Toisaalta tarkastelen myös kysymyksen käänteistä puolta eli sitä, millaisia ovat ne käsitykset autenttisuudesta, jotka joko kiistävät ja puoltavat narratiivisten minuuksien autenttisuutta ja millä ehdoin narratiivinen kuvaus minuudesta voi täyttää autenttisuuden kriteerit. Asetan myös erilaiset autenttisuutta koskevat käsitykset kriittiselle tarkastelulle. Jotta voisin arvioida näitä liikkuvia käsityksiä kriittisesti, nostan niiden taustalle laajemman eettisyyden ja hyvän elämän perustan. Vaikka erilaisia näkemyksiä narratiivisesta minuudesta ja varsinkin autenttisuudesta on monenlaisia, yksi keskeinen tapa asettaa niitä paremmuusjärjestykseen on katsoa sitä, missä määrin ne auttavat tekemään elämän yksilöille mielekkääksi, eettiseksi ja arvokkaaksi.
Rinnakkaisista kehityspoluista huolimatta autenttisuutta ja narratiivista minuutta koskevilla näkemyksillä on kuitenkin omat historialliset taustansa ja motiivinsa, eikä niitä ole kovinkaan usein käsitelty samanarvoisina ja toisiinsa vaikuttavina käsitteinä. Kun narratiivisen minuuden ja autenttisuuden käsitteet aika ajoin eksplisiittisesti kohtaavat toisensa ja tuovat yhteen omat historiansa ja painotuksensa, ne usein asettuvat jännitteiseen suhteeseen keskenään. Asetan työssäni narratiivisen minuuden ja autenttisuuden käsitteet toisiaan vasten ja tarkastelen sitä, millaisia jännitteitä ja toisaalta yhteensopivuuksia näiden väliltä paljastuu. Työni kannalta keskeisimpiä jännitteitä ovat ne, jotka liittyvät autonomiaan, yksilön ja yhteisön väliseen suhteeseen, itsekeskeisyyden ongelmaan sekä narratiiviseen minuuteen ja autenttisuuteen ideaaleina, joilla on yhteiskunnallista välinearvoa.
Työtäni motivoi lähtökohtaisesti monien filosofien jakama ajatus siitä, että narratiivisessa itsensä kertomisessa on autenttisuuden näkökulmasta jotain epäilyttävää. Lähtökohtaisesti siis keskitänkin huomioni pitkälti siihen, millä tavoin erilaiset narratiivisesti muodostetut käsitykset minuudesta epäonnistuvat olemaan autenttisia. Toisaalta tarkastelen myös kysymyksen käänteistä puolta eli sitä, millaisia ovat ne käsitykset autenttisuudesta, jotka joko kiistävät ja puoltavat narratiivisten minuuksien autenttisuutta ja millä ehdoin narratiivinen kuvaus minuudesta voi täyttää autenttisuuden kriteerit. Asetan myös erilaiset autenttisuutta koskevat käsitykset kriittiselle tarkastelulle. Jotta voisin arvioida näitä liikkuvia käsityksiä kriittisesti, nostan niiden taustalle laajemman eettisyyden ja hyvän elämän perustan. Vaikka erilaisia näkemyksiä narratiivisesta minuudesta ja varsinkin autenttisuudesta on monenlaisia, yksi keskeinen tapa asettaa niitä paremmuusjärjestykseen on katsoa sitä, missä määrin ne auttavat tekemään elämän yksilöille mielekkääksi, eettiseksi ja arvokkaaksi.