Sopimus maan, tuulen ja ruohon kanssa: Ekofeministiset piirteet neljässä suomalaisessa novellissa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ekofeminismin piirteitä neljässä suomalaisessa 1970–1980 -luvulla julkaistussa novellissa. Kohdeteosnovellit ovat Eeva Kilven ”Kesä ja keski-ikäinen nainen” vuodelta 1970, Mirjam Kälkäjän ”Kaamoskevät” vuodelta 1982, Raija Siekkisen ”Kukat” vuodelta 1983 ja Eeva-Liisan Mannerin ”Metsäkauris” vuodelta 1985. Nämä neljä novellia valikoituivat tutkimuksen kohteeksi, koska niissä kaikissa käsitellään luontosuhdetta ja sukupuolia. Ekofeminismi on hybridisuuntaus, jossa yhdistyvät ekokritiikki ja feminismi. Ekofeministisen ajattelun mukaan alisteisessa asemassa olevien ihmisryhmien ja luonnon kaltoinkohtelun välillä on monimutkaisia yhteyksiä. Huomion kiinnittäminen yhteen sortamisen muotoon ei riitä, sillä kaltoinkohtelun taustalla vaikuttavat samat ajattelumallit ja vallan mekanismit. Esimerkiksi sukupuoleen, luokkaan, rotuun ja seksuaalisuuteen liittyvä sorto kietoutuu yhteen luonnon sortamisen kanssa. Kaltoinkohtelun taustalla olevat ajattelumallit tulee tunnistaa ja uudelleen käsitteellistää. Perinteinen ekofeminismi keskittyi pääasiassa naisen ja luonnon sortamiseen liittyviin yhteyksiin, mutta tässä tutkielmassa pyritään ottamaan huomioon myös sukupuolten moninaisuus. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan novelleista nousevia ekofeministisiä teemoja, jotka liittyvät ihmisen ja luonnon kohtaloiden yhteen kietoutumiseen, patriarkaalisesta viitekehyksestä nouseviin vallan mekanismeihin ja ekologisiin periaatteisiin. Novelleista löytyi luonnon ja ihmisen kaltoinkohtelua liittyen samaan vallan mekanismeihin, kohtaloiden vertautumista toisiinsa sekä ihmisen itse luonnolle antamia merkityksiä. Patriarkaalisesta viitekehyksestä nousevat vallan mekanismit novelleissa liittyivät dikotomioihin eli arvottaviin kahtiajakoihin sekä sortaviin puhetapoihin ja käsitteisiin. Ekologiset periaatteet liittyivät haitallisten puhe- ja ajattelutapojen tunnistamiseen ja esiin nostamiseen sekä uudelleen käsitteellistämiseen. Ekofeminististen piirteiden runsaus tutkimuksen kohteina olleissa neljässä novellissa liittyy ainakin niiden kirjoitus- ja julkaisuajankohtaan. 1970-1980-luvuilla naisen asema oli muutoksessa ja samaan aikaan myös tietoisuus ympäristöstä ja sen muutoksista lisääntyi. Toisaalta nainen alisteisessa asemassa olevan ihmisryhmänä vertautuu länsimaisessa ajattelutavassa luontoon dikotomioidenkin kautta.