Vaatimus pyyteettömästä valokuvasta: Susan Sontagin valokuvakirjoitukset ja feministiset tekstit

Abstract

Tarkastelen opinnäytetyössäni Susan Sontagin valokuvakirjoituksia ja feministiseksi luonnehdittuja esseitä. Kirjaan ylös Sontagin valokuvaukseen ja feminismiin liittyviä huomiota ja kommentoin niitä muun tutkimuskirjallisuuden avulla. Ensimmäinen Sontagin valokuvausta käsittelevä teos: On Photography – Valokuvauksesta, on topologinen ja essentiaalinen kuvaus valokuvauksen koko kentästä. Se yrittää tavoittaa, mitä valokuvaus itsessään on ja millä tavalla ympäröivä maailma vaikuttaa valokuvaukseen, sekä miten valokuvaus itsessään muokkaa suhdetta ja käsityksiämme maailmasta. Toisessa valokuvausta käsittelevässä teoksessaan Regarding the Pain of Others Sontag keskittyy kuvaamaan kärsimysten kuvien; sotavalokuvauksen, kuvajournalismin ja dokumentaarisen valokuvauksen erityspiireteitä. Tarkastelen myös, millaisia feministisiä esseitä Susan Sontag kirjoitti sekä miten häntä itseään valokuvattiin ja miten hänestä muotoutui pop-ikoninen hahmo.

Susan Sontagin kirjallinen tyyli on aforistinen ja filosofinen esseeismi, joka vilisee esimerkkejä ja intertekstuaalisia viitteitä. Tuotantonsa loppupuolella hän muokkasi tyyliään populaarimpaan ja puheen tyyliä mukailevampaan muotoon.

Nostan esiin Sontagin valokuvakirjoituksissa keskeiseksi teemaksi valokuvan moraalisuude; altruistisen pyyteettömyyden vaateen. Susan Sontagin mielestä valokuvan tulee olla ennen kaikkea eettistä. Hänen ajattelunsa muuttui taiteen älyllistä ja nautinnollista puolta korostavasta Erotics of Art-lauseesta Ethics of Art -lauseeksi. Valokuvaus ei voi olla vain kaunista ja älyllistä kikkailua, vaan sen tulee olla myös eettistä. Susan Sontagin ajattelu ja valokuvakäsitys on vahvasti moraalisesti virittäytynyttä.

On Photography -teoksessa Susan Sontag lanseeraa lausahduksen: ”kuvien ekologia”. Hän tarkoitti sillä sekä kuvavirran harkittua ja hallittua käyttöä, että valokuvauksen koko kentän eli valokuvauksen ekologisen järjestelmän tuntemusta. Regarding the Pain of Others teoksessa Sontag joutuu toteamaan, ettei kuvien ekologiaa, ainakaan kuvavirran säännöstellyn käytön mielessä, ole tapahtunut. Valokuvien määrä medioissa ja valokuvaaminen ihmisten arjessa lisääntyy jatkuvasti. Sontagin mielestä kuvien määrä ole enää se olennaisin kysymys, vaan se, että yrittäisimme ymmärtää ja hahmottaa, millä kaikilla mahdollisilla tavoilla valokuvat vaikuttavat meihin. Millä tavalla muokkaamme elämäämme yhä enemmän valokuvan kaltaiseksi ja miten valokuvien näyttämästä maailmasta on tullut todellisempi kuin todellisuus itsessään on.