Alkuvarastovähennys arvonlisäverotuksessa

Abstract

Nykyistä arvonlisäverolakia edelsi liikevaihtoverolaki (LVL 559/1991), joka kumottiin arvonlisäverolailla liikevaihtoverotuksen kokonaisuudistuksen vuoksi. Liikevaihtoverotuksen uudistamisella valmisteltiin Suomen jäsenyyttä Euroopan yhteisössä, eli nykyisessä Euroopan unionissa. Jäsenyys edellytti, että Suomi hyväksyisi EY:n arvonlisäverojärjestelmän ja Suomen lainsäädäntö sopeutuisi EY:n vaatimusten mukaiseksi. Uudistus katsottiin tarpeelliseksi myös mahdollisesta jäsenyydestä huolimatta, sillä silloinen lainsäädäntö todettiin vaikeaselkoiseksi ja liikevaihtoverojärjestelmän aiheuttavan haittavaikutuksia niin kulutukselle kuin elinkeinotoiminnalle.

Tutkimuksen aiheena on arvonlisäverolain (AVL 1501/1993) 112.2 §:n erityisvähennys eli niin kutsuttu alkuvarastovähennys. Arvonlisäverolain 112.2 §:n erityisvähennyksellä on pyritty estämään kokonaisuudistuksen tavoitteiden mukaista piilevän veron kertaantumista, kun verovelvollinen aloittaa verollisen liiketoimintansa ja tätä toimintaa varten verovelvollinen on jo ennen sen aloitusta ehtinyt hankkimaan tavaroita ja palveluita, joista ei ole ollut perusteltua vähentää arvonlisäveroa vähennysoikeuden puuttuessa. Näin ollen AVL 112.2 §:n alkuvarastovähennys mahdollistaa arvonlisäveron vähentämisen, jotta verovelvollisen ei tarvitse sisällyttää veroa kulueränä myytävänsä tavaran tai palvelun hintaan. Alkuvarastosäännöksen yhteydessä viitataan arvonlisäverolain 112.1 §:n käyttötarkoituksen muutokseen. Verovelvollinen saa tehdä alkuvarastovähennyksenä AVL 112 §:n 1 momentin mukaisen käyttötarkoituksen muutokseen oikeuttavan vähennyksen, kun tämän verollinen liiketoiminta alkaa. Näin ollen arvonlisäverolain 112 §:n molempien säännösten sisältö ja tarkoitusperät ovat varsin yhteneväiset. Tässä tutkimuksessa keskitytään kuitenkin arvonlisäveron vähennysoikeuden sääntelyyn nimenomaan AVL 112.2 §:n alkuvarastovähennyksen kautta.

Tutkimus pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1) Mitä edellytyksiä on asetettu alkuvarastovähennyksen toteuttamiseksi? 2) Kenellä on mahdollisuus hyödyntää alkuvarastovähennystä? 3) Mitä tuotteita ja palveluita alkuvarastovähennys koskee? 4) Milloin ja missä tilanteissa alkuvarastovähennystä voidaan soveltaa?

Tutkimusmenetelmä on oikeusdogmatiikka eli lainoppi, jonka tutkimuskohteena on voimassa oleva oikeus. Lainopin tarkoituksena on systematisoida voimassa olevaa oikeutta oikeusnormien pohjalta. Oikeusnormi voi tarkoittaa lakikielen ilmaisua, ilmaisun sisältöä tai näiden molempien yhdistelmää. Lisäksi lainoppi arvioi ja yhteensovittaa oikeusperiaatteita oikeusnormien tulkintojen kanssa. Tutkimuksen tarkoituksena onkin ensisijaisesti selvittää arvonlisäverolain 112 §:n sisältöä ja sen tarkoittamaa merkitystä. Tutkimuksessa pyritään selvittämään AVL 112 §:n sisältämiä ilmaisuja ja käsitteitä, kuten mitä tarkoittaa hallussa oleva tai verovelvollisen käsite vähennysoikeuden kannalta, sekä toisaalta selventämään arvonlisäverojärjestelmän oikeusperiaatteiden merkitystä AVL 112 §:ää sovellettaessa. Lainopin tutkimusmenetelminä voidaankin pitää niitä työkaluja, joita käytetään siirryttäessä oikeuslähteistä ja oikeustapauksien tosiasiakuvauksesta tulkintakannanottoon.

Erityisvähennyksenä alkuvarastovähennys palvelee erinomaisesti arvonlisäverojärjestelmän taustaperiaatteita järjestelmän neutraalisuudesta sekä veron kertaantumisen estämisestä. Alkuvarastovähennyksen turvin verovelvolliselle ei aiheudu vähennyskelvotonta arvonlisäveroa rasitteeksi, joka verovelvollisen täytyisi siirtää tarjoamiensa tavaroiden ja palveluiden hintoihin piilevänä verona. Säännös ei kuitenkaan kaikilta osin vastaa arvonlisäverodirektiivin sääntelyä. Tästä huolimatta alkuvarastovähennyksestä ei ole juurikaan löydettävissä oikeuskäytäntöä, mikä säännöksen selkeyttämiseksi olisi tulevaisuudessa suotavaa.