Supportiivinen viestintä vanhemmuuden tukena lapsiperheissä: Alle kouluikäisten lasten vanhempien kokemuksia vuorovaikutukseen perustuvasta sosiaalisesta tuesta
Rantanen, Tiia (2023)
Rantanen, Tiia
2023
Viestinnän maisteriohjelma - Master's Programme in Speech Communication
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-06-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305256138
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305256138
Tiivistelmä
Vanhemmuus on iloa ja onnea, mutta myös epätietoisuutta ja huolia. Moni vanhempi onkin kokenut tilanteita, joissa toiselta saatu tuki on selkeyttänyt omia ajatuksia tai tuonut helpotusta omaan tilanteeseen. Tällaista vuorovaikutukseen perustuvaa henkilökeskeistä sosiaalista tukea kutsutaan supportiiviseksi viestinnäksi. Sosiaalinen tuki määritellään kokemukseksi huolenpidosta ja hyväksynnästä, kun taas supportiivinen viestintä ymmärretään sosiaalisen tuen prosessina, joka tapahtuu aina vuorovaikutuksessa, jossa osallisina ovat tuen tarjoaja sekä tuen saaja. Supportiivinen viestintä tähtää tuettavan henkilön itsetunnon vahvistamiseen ja sen avulla pyritään helpottamaan tuen saajan vaikeita tunteita. Supportiivinen viestintä voi olla joko verbaalista tai nonverbaalista viestintää ja sen tavoitteena on auttaa vastaanottajaa selviytymään jostakin hänelle haastavasta tilanteesta.
Supportiivista viestintää on perhekontekstissa tutkittu melko paljon, mutta tutkimuksissa on keskitytty pääasiassa vanhempien ja lasten väliseen supportiiviseen viestintään tai erityisen tuen tarpeessa oleviin perheisiin. Kahden huoltajan perheessä elävien pikkulasten vanhempien sosiaalisen tuen tarpeisiin ei aiemmin ole kiinnitetty erityistä huomiota. Lasten kasvun ja kehityksen kannalta on kuitenkin suuri merkitys sillä, kuinka motivoituneita ja itsevarmoja vanhemmat kasvattajina ovat sekä kuinka he kykenevät iloitsemaan lapsistaan. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaankin nimenomaan kahden huoltajan perheessä elävien pikkulasten vanhempien kokemuksia vuorovaikutukseen perustuvasta sosiaalisesta tuesta osana vanhemmuuden tukemista sekä vanhempien hyvinvointia. Tutkielman aineisto koostuu 10 haastattelusta, jotka tehtiin pikkulasten vanhemmille marras- ja joulukuussa 2022. Tutkimusaineisto analysoitiin käyttäen temaattista analyysia.
Tutkielman keskeisimpänä havaintona todetaan, että kahden huoltajan perheessä elävillä pikkulasten vanhemmilla on valtavan suuri tarve vuorovaikutukseen perustuvalle sosiaaliselle tuelle. Vanhemmat pyrkivät kuitenkin suojaamaan omaa vanhemmuuden identiteettiään, eivätkä sen vuoksi kovin herkästi ilmaise tuen tarpeitaan. Näin ollen vanhemmat myös jäävät paitsi tarvitsemastansa tuesta. Vuorovaikutukseen perustuvan sosiaalisen tuen avulla olisi mahdollista edistää vanhempien hyvinvointia ja vähentää heidän stressitekijöitänsä sekä ehkäistä masennusoireiden syntyä. Supportiivista viestintää ei kuitenkaan aina voida pitää vanhempia tukevana, sillä väärin ilmaistuna se voi heikentää vanhempien hyvinvointia ja lisätä heidän riittämättömyytensä sekä osaamattomuutensa tunteita. Sosiaalinen tuki tulisikin kohdistaa siten, että sen avulla voidaan vahvistaa jokaisen vanhemman yksilöllisiä hyviä ominaisuuksia sekä tukea yksilöllistä vanhemmuuden identiteettiä. Parhaimmillaan supportiivisen viestinnän avulla voidaan edistää niin vanhempien arkista psyykkistä hyvinvointia kuin mielenterveyttäkin. Samalla vanhemmille osoitettu sosiaalinen tuki tukee lasten kiintymyssuhteen muodostumista sekä vahvistaa perheen sisäisiä vuorovaikutussuhteita.
Supportiivista viestintää on perhekontekstissa tutkittu melko paljon, mutta tutkimuksissa on keskitytty pääasiassa vanhempien ja lasten väliseen supportiiviseen viestintään tai erityisen tuen tarpeessa oleviin perheisiin. Kahden huoltajan perheessä elävien pikkulasten vanhempien sosiaalisen tuen tarpeisiin ei aiemmin ole kiinnitetty erityistä huomiota. Lasten kasvun ja kehityksen kannalta on kuitenkin suuri merkitys sillä, kuinka motivoituneita ja itsevarmoja vanhemmat kasvattajina ovat sekä kuinka he kykenevät iloitsemaan lapsistaan. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaankin nimenomaan kahden huoltajan perheessä elävien pikkulasten vanhempien kokemuksia vuorovaikutukseen perustuvasta sosiaalisesta tuesta osana vanhemmuuden tukemista sekä vanhempien hyvinvointia. Tutkielman aineisto koostuu 10 haastattelusta, jotka tehtiin pikkulasten vanhemmille marras- ja joulukuussa 2022. Tutkimusaineisto analysoitiin käyttäen temaattista analyysia.
Tutkielman keskeisimpänä havaintona todetaan, että kahden huoltajan perheessä elävillä pikkulasten vanhemmilla on valtavan suuri tarve vuorovaikutukseen perustuvalle sosiaaliselle tuelle. Vanhemmat pyrkivät kuitenkin suojaamaan omaa vanhemmuuden identiteettiään, eivätkä sen vuoksi kovin herkästi ilmaise tuen tarpeitaan. Näin ollen vanhemmat myös jäävät paitsi tarvitsemastansa tuesta. Vuorovaikutukseen perustuvan sosiaalisen tuen avulla olisi mahdollista edistää vanhempien hyvinvointia ja vähentää heidän stressitekijöitänsä sekä ehkäistä masennusoireiden syntyä. Supportiivista viestintää ei kuitenkaan aina voida pitää vanhempia tukevana, sillä väärin ilmaistuna se voi heikentää vanhempien hyvinvointia ja lisätä heidän riittämättömyytensä sekä osaamattomuutensa tunteita. Sosiaalinen tuki tulisikin kohdistaa siten, että sen avulla voidaan vahvistaa jokaisen vanhemman yksilöllisiä hyviä ominaisuuksia sekä tukea yksilöllistä vanhemmuuden identiteettiä. Parhaimmillaan supportiivisen viestinnän avulla voidaan edistää niin vanhempien arkista psyykkistä hyvinvointia kuin mielenterveyttäkin. Samalla vanhemmille osoitettu sosiaalinen tuki tukee lasten kiintymyssuhteen muodostumista sekä vahvistaa perheen sisäisiä vuorovaikutussuhteita.