”Ei siinä ehkä ole ihan samalla tasolla, vaikka itse kuvittelee olevansa”: Maakuntalehtien toimittajien suhde tutkivaan journalismiin journalismin kentällä
Koivuniemi, Sanni (2023)
Koivuniemi, Sanni
2023
Journalistiikan maisteriohjelma - Master's Programme in Journalism
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305236073
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305236073
Tiivistelmä
Tutkiva journalismi on 2020-luvulla ollut nosteessa Suomen valtakunnallisessa mediassa. Tutkivan journalismin jutut ovat olleet vahvasti esillä alan palkintogaaloissa, tutkiva journalismi on markkinoinnissa valttia ja yksittäisistä toimittajista on tullut alan ”julkkiksia”. Tutkiva journalismi on tuonut esille väärinkäytöksiä niin politiikan, viranomaisten kuin yritystenkin saralla. Tämä noste ei kuitenkaan julkisessa kuvassa tunnu ulottuvan kovin selvästi maakuntalehtien puolelle.
Sosiologi Pierre Bourdieun kehittelemän kenttäteorian mukaan journalismia voi tarkastella kenttänä, jossa toimijoiden paikat ja valta-asemat muodostavat hierarkkisia suhteita. Pro gradu -tutkielmani nojaa kenttäteoriaan, ja sen tavoite on selvittää, millainen suhde maakuntalehdissä työskentelevillä toimittajilla on tutkivaan journalismiin ja sen tekijöihin valtakunnan mediassa. Analysoin gradussani myös, miten maakuntalehtien toimittajat arvioivat omassa toimituksessaan tehtävää tutkivaa journalismia, ja millainen kuva journalismin kentästä avautuu heidän haastatteluistaan.
Tutkielmani aineisto koostuu kuudesta maakuntalehden toimittajan haastattelusta. He työskentelevät Turun Sanomissa, Savon Sanomissa ja Lapin Kansassa. Neljä toimittajaa on kirjoittavia toimittajia ja kaksi päällikkötoimittajia. Aineiston analysoin laadullisen sisällöntutkimuksen menetelmillä.
Analyysin perusteella on selvää, että journalismin kenttä on hierarkkinen ja suhteet sen sisällä ovat ristiriitaisia. Maakuntalehtien toimittajien haastatteluissa journalismin kentästä piirtyy kuva, jossa valtakunnalliset mediat ovat hierarkian ylimpänä ja maakuntalehdet perässä toisena. Toimittajat hyväksyvät oman paikkansa journalismin kentällä yllättävänkin mutkattomasti, ja pitävät tärkeimpänä tehtävänään tiedon välittämistä omalta alueeltaan. Tämä juontanee juurensa suomalaisesta mediajärjestelmästä, jossa työnjako on syntynyt. Journalismin lajeista haastatellut asettavat tutkivan journalismin hierarkian ylimmäksi, vaikka eivät pidäkään sitä vain hyvänä asiana.
Valtakunnan medioilla on analyysin perusteella vahvempi tutkivan journalismin habitus ja siten valta-asema journalismin kentällä. Samalla, kun tutkiva journalismi toteuttaa journalismin parhaita arvoja, se vahvistaa toimittajien välistä eriarvoisuutta. Ne, joilla mainetta ja resurssia jo on, saavat niitä tutkivan journalismin menestyksen ansiosta lisää. Maakuntalehtien toimittajat vetoavat haastatteluissa usein pienempiin resursseihinsa, mutta myös maakuntalehtien toimituskulttuuri on tutkivan journalismin osalta heikompaa kuin valtakunnan medioissa.
Sosiologi Pierre Bourdieun kehittelemän kenttäteorian mukaan journalismia voi tarkastella kenttänä, jossa toimijoiden paikat ja valta-asemat muodostavat hierarkkisia suhteita. Pro gradu -tutkielmani nojaa kenttäteoriaan, ja sen tavoite on selvittää, millainen suhde maakuntalehdissä työskentelevillä toimittajilla on tutkivaan journalismiin ja sen tekijöihin valtakunnan mediassa. Analysoin gradussani myös, miten maakuntalehtien toimittajat arvioivat omassa toimituksessaan tehtävää tutkivaa journalismia, ja millainen kuva journalismin kentästä avautuu heidän haastatteluistaan.
Tutkielmani aineisto koostuu kuudesta maakuntalehden toimittajan haastattelusta. He työskentelevät Turun Sanomissa, Savon Sanomissa ja Lapin Kansassa. Neljä toimittajaa on kirjoittavia toimittajia ja kaksi päällikkötoimittajia. Aineiston analysoin laadullisen sisällöntutkimuksen menetelmillä.
Analyysin perusteella on selvää, että journalismin kenttä on hierarkkinen ja suhteet sen sisällä ovat ristiriitaisia. Maakuntalehtien toimittajien haastatteluissa journalismin kentästä piirtyy kuva, jossa valtakunnalliset mediat ovat hierarkian ylimpänä ja maakuntalehdet perässä toisena. Toimittajat hyväksyvät oman paikkansa journalismin kentällä yllättävänkin mutkattomasti, ja pitävät tärkeimpänä tehtävänään tiedon välittämistä omalta alueeltaan. Tämä juontanee juurensa suomalaisesta mediajärjestelmästä, jossa työnjako on syntynyt. Journalismin lajeista haastatellut asettavat tutkivan journalismin hierarkian ylimmäksi, vaikka eivät pidäkään sitä vain hyvänä asiana.
Valtakunnan medioilla on analyysin perusteella vahvempi tutkivan journalismin habitus ja siten valta-asema journalismin kentällä. Samalla, kun tutkiva journalismi toteuttaa journalismin parhaita arvoja, se vahvistaa toimittajien välistä eriarvoisuutta. Ne, joilla mainetta ja resurssia jo on, saavat niitä tutkivan journalismin menestyksen ansiosta lisää. Maakuntalehtien toimittajat vetoavat haastatteluissa usein pienempiin resursseihinsa, mutta myös maakuntalehtien toimituskulttuuri on tutkivan journalismin osalta heikompaa kuin valtakunnan medioissa.