Liikunnallisuuden yhteydet ammattiopisto-opiskelijoiden oppimismotivaatioon: Urheilun, kuntoliikunnan ja liikkumattomuuden yhteydet oppimismotivaatioon ammattiopisto-opiskelijoilla

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli tarkastella ammattiopisto-opiskelijoiden liikuntatottumusten yhteyttä heidän autonomiseen ja kontrolloituun oppimismotivaatioonsa. Tutkimuksemme teoreettinen pohja perustuu itsemääräämisteoriaan. Liikunnallisuuden tiedetään olevan yhteydessä motivaatioon psykologisten tekijöiden kautta, mutta aiemmin ei ollut tarkasteltu, välittyykö tämä motivaatio myös oppimiseen.

Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenämme tarkastelimme, onko liikunnallisten ja liikuntaa harrastamattomien opiskelijoiden välillä havaittavissa eroja oppimismotivaatiossa. Tähän hypoteesimme oli, että liikunnalliset opiskelijat ovat liikuntaa harrastamattomia autonomisemmin motivoituneita. Toisessa tutkimuskysymyksessämme vertailimme urheilijoiden, kuntoliikkujien ja liikuntaa harrastamattomien oppimismotivaatiota. Toinen hypoteesimme oli, että urheilijat ovat kuntoliikkujia autonomisemmin motivoituneita ja kuntoliikkujat liikuntaa harrastamattomia autonomisemmin motivoituneita. Emme asettaneet kummankaan tutkimuskysymyksen osalta hypoteeseja kontrolloidun oppimismotivaation suhteen johtuen vähäisestä aiemmasta tutkimuksesta.

Aineistomme on kerätty Niilo Mäki instituutin Motivoimaa-hankkeessa: otoksemme muodostui Jyväskylän ammattiopiston ensimmäisen vuoden opiskelijoista vuosilta 2009 ja 2010 (n = 2469). Tarkastelimme liikunnallisten ja liikuntaa harrastamattomien eroja motivaatiossa riippumattomien otosten t-testillä. Toisen tutkimuskysymyksemme yhteydessä tarkastelimme eroja urheilijoiden, kuntoliikkujien ja liikuntaa harrastamattomien motivaatiossa riippumattomien otosten varianssianalyysillä ja parittaisilla t-testeillä. Motivaatiomuuttujiemme huipukkuudesta johtuen varmistimme tulokset epäparametrisin menetelmin. Ensimmäinen hypoteesimme sai tukea: liikunnalliset olivat liikuntaa harrastamattomia autonomisemmin motivoituneita opinnoissaan. Myös liikunnallisten kontrolloitu oppimismotivaatio oli korkeampi. Toisen hypoteesimme vastaisesti havaitsimme, että kuntoliikkujat olivat paitsi liikuntaa harrastamattomia, myös urheilijoita autonomisemmin motivoituneita opinnoissaan. Urheilijoilla kontrolloitu oppimismotivaatio oli merkitsevästi voimakkaampaa kuin kuntoliikkujilla ja liikuntaa harrastamattomilla. Analyyseissamme havaitut efektikoot olivat kuitenkin melko pieniä.

Viime vuosien aikana oppimismotivaatioon yhteydessä olevan nuorten oppimistason on havaittu heikentyneen, minkä lisäksi yhä harvempi nuori liikkuu liikuntasuositusten mukaisesti. Tutkimuksemme mukaan liikunnallisuus on yhteydessä ammattiopisto-opiskelijoiden oppimismotivaation voimakkuuteen ja laatuun: jatkossa olisikin merkityksellistä tarkastella näiden yhteyksien syitä tarkemmin, jotta opiskelijoiden hyvinvointia ja oppimistason kehitystä voitaisiin tukea tehokkaammin.