Naiset YK:n yleiskokouksen diskurssissa : Kriittinen diskurssianalyysi Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen yleiskokouksen diskurssista
Kärnä, Juhana (2023)
Kärnä, Juhana
2023
Politiikan tutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305215974
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305215974
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena oli tutkia naisten representaatioita Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 2015 kestävän kehityksen yleiskokouksen diskurssissa. Yhdistyneet Kansakunnat on maailman suurin kansainvälinen toimija ja hallitusten välinen järjestö. Sen tehtävänä on edistää kansainvälistä turvallisuutta ja rauhaa, sekä koordinoida sen 193 jäsenmaan välistä toimintaa sen tavoitteiden aikaansaamiseksi. Vuonna 2015 YK:n 70. Yleiskokous hyväksyi päätöslauselman 70/1: Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development. Päätöslauselmassa esitellään YK:n toimintasuunnitelma vuosille 2015–2030, jonka on määrä ohjata kaikkea YK:n toimintaa vuoteen 2030 asti. Yhdistyneiden kansakuntien koon ja vaikutusvallan takia tällä toimintasuunnitelmalla todella paljon vaikutusvaltaa politiikkaan niin kansainvälisellä, kansallisella kuin paikallisella tasollakin.
Eräs toimintasuunnitelman tärkeimmistä tavoitteista on naisten hyvinvointi ja maailmanlaajuinen sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttaminen. Toimintasuunnitelman sisältö koostuu YK:n jäsenvaltioiden yhdessä sopimista tavoitteista, joita hiottiin muun muassa vuoden 2015 kestävän kehityksen yleiskokouksessa, jossa toimintasuunnitelma myös hyväksyttiin. Tutkielmassa tutkitaan tämän yleiskokouksen diskurssia kokouksessa pidettyjen puheenvuorojen kautta kriittisen diskurssianalyysin avulla, jotta kestävän kehityksen yleiskokouksessa käytettyä kieltä ja sen sisältämiä voimasuhteita voitaisiin analysoida. Tämän analyysin tarkoitus on valottaa sitä, miten patriarkaattinen naisiin kohdistuva rakenteellinen väkivalta vaikuttaa jopa YK:n kokouksissa käytettyyn kieleen ja sen kautta organisaation päätöksentekoon sekä julkilausumiin.
Tutkielman teoreettisina lähtökohtina toimivat poststrukturalistinen feminismi sekä Johan Galtungin teoriat väkivallasta. Poststrukturalistinen feminismi esittää, että todellisuutemme on sosiaalinen konstruktio, joka rakentuu diskursseista. Nämä diskurssit luovat ja muokkaavat mielipiteitä ja olettamuksia, jotka puolestaan muokkaavat sitä, miten näemme maailman. Diskurssien valta luoda käsityksemme maailmasta on siis myös syy tutkia niitä kriittisesti. Jos diskurssit sisältävät väkivaltaa, on niiden luoma käsitys maailmasta myös väkivaltainen. Johan Galtung on jakanut väkivallan kolmeen eri muotoon: suoraan, rakenteelliseen ja kulttuuriseen väkivaltaan. Rakenteellinen väkivalta, johon tässä tutkielmassa keskitytään, on ihmisten mahdollisuuksia rajoittavaa toimintaa, jolla ei ole tiettyä tekijää vaan se on osa yhteiskunnan rakenteita, ja sen takia vaikeasti huomattavissa. Kriittinen diskurssianalyysi mahdollistaa rakenteellisen väkivallan analyysin, sillä poststrukturalistisen feminismin ymmärryksen mukaan diskurssit ovat juuri näitä yhteiskunnan rakenteita, joihin rakenteellinen väkivalta piiloutuu. Tutkielman tulokset osoittavat, että YK:n kestävän kehityksen yleiskokouksen diskurssi sisältää useita Galtungin rakenteellisen väkivallan määritelmän täyttäviä representaatioita naisista, jotka rajoittavat naisten mahdollisuuksia ja todellisen sukupuolten välisen tasa- arvon saavuttamista.
Eräs toimintasuunnitelman tärkeimmistä tavoitteista on naisten hyvinvointi ja maailmanlaajuinen sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttaminen. Toimintasuunnitelman sisältö koostuu YK:n jäsenvaltioiden yhdessä sopimista tavoitteista, joita hiottiin muun muassa vuoden 2015 kestävän kehityksen yleiskokouksessa, jossa toimintasuunnitelma myös hyväksyttiin. Tutkielmassa tutkitaan tämän yleiskokouksen diskurssia kokouksessa pidettyjen puheenvuorojen kautta kriittisen diskurssianalyysin avulla, jotta kestävän kehityksen yleiskokouksessa käytettyä kieltä ja sen sisältämiä voimasuhteita voitaisiin analysoida. Tämän analyysin tarkoitus on valottaa sitä, miten patriarkaattinen naisiin kohdistuva rakenteellinen väkivalta vaikuttaa jopa YK:n kokouksissa käytettyyn kieleen ja sen kautta organisaation päätöksentekoon sekä julkilausumiin.
Tutkielman teoreettisina lähtökohtina toimivat poststrukturalistinen feminismi sekä Johan Galtungin teoriat väkivallasta. Poststrukturalistinen feminismi esittää, että todellisuutemme on sosiaalinen konstruktio, joka rakentuu diskursseista. Nämä diskurssit luovat ja muokkaavat mielipiteitä ja olettamuksia, jotka puolestaan muokkaavat sitä, miten näemme maailman. Diskurssien valta luoda käsityksemme maailmasta on siis myös syy tutkia niitä kriittisesti. Jos diskurssit sisältävät väkivaltaa, on niiden luoma käsitys maailmasta myös väkivaltainen. Johan Galtung on jakanut väkivallan kolmeen eri muotoon: suoraan, rakenteelliseen ja kulttuuriseen väkivaltaan. Rakenteellinen väkivalta, johon tässä tutkielmassa keskitytään, on ihmisten mahdollisuuksia rajoittavaa toimintaa, jolla ei ole tiettyä tekijää vaan se on osa yhteiskunnan rakenteita, ja sen takia vaikeasti huomattavissa. Kriittinen diskurssianalyysi mahdollistaa rakenteellisen väkivallan analyysin, sillä poststrukturalistisen feminismin ymmärryksen mukaan diskurssit ovat juuri näitä yhteiskunnan rakenteita, joihin rakenteellinen väkivalta piiloutuu. Tutkielman tulokset osoittavat, että YK:n kestävän kehityksen yleiskokouksen diskurssi sisältää useita Galtungin rakenteellisen väkivallan määritelmän täyttäviä representaatioita naisista, jotka rajoittavat naisten mahdollisuuksia ja todellisen sukupuolten välisen tasa- arvon saavuttamista.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8709]