Lihavien naisten visuaalinen representaatio Me Naiset- ja Trendi -lehdissä vuosina 2000–2020
Husu, Carolina (2023)
2023
Visuaalisen journalismin maisteriohjelma - Master's Programme in Visual Journalism
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-06-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305195953
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305195953
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee lihavien naisten visuaalista representaatiota Me Naiset- ja Trendi -lehdissä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen lihavien naisten representaatio on ollut, miten se on muuttunut ja millaisilla tavoilla lihavia naisia on valokuvattu ja löytyykö näistä tavoista joitain toistuvuuksia tai stereotypioita. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen: Miten lihavia naisia on kuvattu Me Naiset- ja Trendi -lehdissä 2000-, 2010- ja 2020-luvulla ja onko näissä lehdissä/tavoissa kuvata naisia tapahtunut muutosta?
Menetelmänä on käytetty Erving Goffmanin visuaalisten kuvastojen analyysia, joka auttaa hahmottamaan miten eri tavalla, eri sukupuolia valokuvataan suhteessa toisiinsa ja millaisia stereotypioita kuvaamistavoista ja kuvaan asettumisesta löytyy. Tosin tässä tutkielmassa ei verrata naista mieheen, vaan havainnoidaan erilaisia toistuvuuksia siitä, miten lihavia naisia on pyydetty asettumaan valokuvaan. Tutkielmassa keskitytään kolmeen Goffmanin esittämään tapaan analysoida kuvaa. Ne tavat ovat 1) lisensoitu vetäytyminen 2) alistuneisuuden rituaali sekä 3) toiminnallinen sijoittelu. Näiden kolmen kohdan avulla tutkielmassa pystytään analysoimaan sitä, miten läsnä henkilö on kuvassa, mitä eri kuvakulmat ja poseeraukset viestivät sekä millaista tekemistä ja liikettä kuvista löytyy.
Aineistot on valikoitu Me Naiset -lehden vuosien 2000, 2010 sekä 2021 vuosikerroista ja Trendi -lehden vuosien 2003, 2013 sekä 2022 vuosikerroista. Aineistot on rajattu siten että vain journalistisessa kontekstissa tehdyt isommat henkilöhaastattelut ovat huomioitu, sillä niissä valokuva on yhtä suuressa roolissa kuin teksti, ja kuvia on haastattelun yhteydessä paljon. Rajauksen ulkopuolella ovat mainokset, juorupalstojen kuvat, sarjakuvat sekä muut ei journalistisessa kontekstissa tuotetut kuvat. Kuvat ovat valittu satunnaisotannalla, käyttäen Katariina Kyrölän kolmea tapaa määrittää lihava: 1) haastateltu henkilö tuo itse esille sen, että on lihava 2) haastateltava on lihavampi kuin se normi, joka on oletettu normi naistenlehdissä sekä 3) tutkija on itse tehnyt arvioinnin oman kulttuurisen kokemuksensa perusteella.
Tutkielmassa selviää, että lihavien naisten representaatio on ollut hyvin olematonta 2000-luvun alussa, jolloin representaatio kiteytyi yhteen tai kahteen lihavaan naiseen. 2010-luvulla tilanne on parantunut Me Naiset -lehdessä huomattavasti, kun taas Trendi -lehden 2013 vuosikerrassa ei ollut yhtäkään lihavaa naista. Molemmissa lehdissä on kuitenkin havaittavissa suuri harppaus eteenpäin 2020-luvulle, jolloin aineistosta löytyi laajempi representaatio erilaisia lihavia naisia. Yksi suurimmista toistuvuuksista lihavien naisten kuvastoissa on se, että heidän on kuvattu paikallaa ilman mitään liikettä ja tämä havainto toistuu vuosikymmenestä riippumatta.
Menetelmänä on käytetty Erving Goffmanin visuaalisten kuvastojen analyysia, joka auttaa hahmottamaan miten eri tavalla, eri sukupuolia valokuvataan suhteessa toisiinsa ja millaisia stereotypioita kuvaamistavoista ja kuvaan asettumisesta löytyy. Tosin tässä tutkielmassa ei verrata naista mieheen, vaan havainnoidaan erilaisia toistuvuuksia siitä, miten lihavia naisia on pyydetty asettumaan valokuvaan. Tutkielmassa keskitytään kolmeen Goffmanin esittämään tapaan analysoida kuvaa. Ne tavat ovat 1) lisensoitu vetäytyminen 2) alistuneisuuden rituaali sekä 3) toiminnallinen sijoittelu. Näiden kolmen kohdan avulla tutkielmassa pystytään analysoimaan sitä, miten läsnä henkilö on kuvassa, mitä eri kuvakulmat ja poseeraukset viestivät sekä millaista tekemistä ja liikettä kuvista löytyy.
Aineistot on valikoitu Me Naiset -lehden vuosien 2000, 2010 sekä 2021 vuosikerroista ja Trendi -lehden vuosien 2003, 2013 sekä 2022 vuosikerroista. Aineistot on rajattu siten että vain journalistisessa kontekstissa tehdyt isommat henkilöhaastattelut ovat huomioitu, sillä niissä valokuva on yhtä suuressa roolissa kuin teksti, ja kuvia on haastattelun yhteydessä paljon. Rajauksen ulkopuolella ovat mainokset, juorupalstojen kuvat, sarjakuvat sekä muut ei journalistisessa kontekstissa tuotetut kuvat. Kuvat ovat valittu satunnaisotannalla, käyttäen Katariina Kyrölän kolmea tapaa määrittää lihava: 1) haastateltu henkilö tuo itse esille sen, että on lihava 2) haastateltava on lihavampi kuin se normi, joka on oletettu normi naistenlehdissä sekä 3) tutkija on itse tehnyt arvioinnin oman kulttuurisen kokemuksensa perusteella.
Tutkielmassa selviää, että lihavien naisten representaatio on ollut hyvin olematonta 2000-luvun alussa, jolloin representaatio kiteytyi yhteen tai kahteen lihavaan naiseen. 2010-luvulla tilanne on parantunut Me Naiset -lehdessä huomattavasti, kun taas Trendi -lehden 2013 vuosikerrassa ei ollut yhtäkään lihavaa naista. Molemmissa lehdissä on kuitenkin havaittavissa suuri harppaus eteenpäin 2020-luvulle, jolloin aineistosta löytyi laajempi representaatio erilaisia lihavia naisia. Yksi suurimmista toistuvuuksista lihavien naisten kuvastoissa on se, että heidän on kuvattu paikallaa ilman mitään liikettä ja tämä havainto toistuu vuosikymmenestä riippumatta.