Syömishäiriöoireilulle altistavat tekijät esteettisissä urheilulajeissa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan syömishäiriölle altistavia tekijöitä esteettisissä urheilulajeissa. Esteettisillä lajeilla tarkoitetaan urheilulajeja, joissa suoritus arvioidaan visuaalisesti, esimerkiksi voimistelu, taitoluistelu, sekä baletti ja muut tanssin lajit. Syömishäiriöt ovat vakavia ja usein pitkäkestoisia häiriöitä, jotka aiheuttavat suuria menetyksiä sekä sairastuneelle että hänen läheisilleen. Esteettisten lajien harrastajat ovat yksi syömishäiriöiden riskiväestöistä. Altistavien tekijöiden löytäminen eri riskiväestöissä on tärkeää, koska niiden minimoimisella voitaisiin ehkäistä syömishäiriöiden tai oireilun alkamista. Tutkielma on tyypiltään kuvaileva kirjallisuuskatsaus, ja siinä käytetään kirjallisuuskatsauksen menetelmiä. Näitä ovat kirjallisuushaku tutkimuskysymykseen vastaten, aineiston rajaaminen sisäänottokriteereillä, sekä aineiston analyysi. Tutkimuskysymys oli: ”Mitkä tekijät esteettisissä urheilulajeissa altistavat syömishäiriöoireilulle?”. Katsauksen tuloksena havaittiin useita syömishäiriölle altistavia tekijöitä esteettisissä lajeissa, jotka jaoteltiin erilaisiin teemakategorioihin. Näitä ovat lajikulttuuri ja siihen liittyvät psyykkiset tekijät, lajiympäristöön liittyvät tekijät, lajin sosiaaliset tekijät, sekä lajin ulkopuoliset tekijät. Lajikulttuuriin liittyviä syömishäiriölle altistavia tekijöitä olivat esimerkiksi lajissa vallitsevat ajatukset liittyen siihen, millainen urheilijan kehon täytyisi olla, tai millaisella keholla menestyy kilpailuissa. Lajiympäristön altisteita olivat peilit, asut, julisteet, painorajat ja urheilijoiden punnitseminen. Sosiaalisia altisteita lajissa syntyi valmentajien, joukkuetovereiden tai yleisön aiheuttamasta paineesta hoikkuuteen. Erityisesti korostui kuitenkin valmentajien painoon ja kehoon kohdistuva kritiikki ja vertailu, sekä valmentajan asettamat ulkonäköpaineet.

Tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä toimintatapoja esteettisten lajien urheilijoiden valmennuksessa, kilpailuissa ja seuroissa sekä lajiliitoissa. Myös urheilijoiden vanhempien voi olla hyödyllistä oppia näistä tekijöistä. Syömishäiriöoireilulle altistavien tekijöiden tunnistaminen ja vähentäminen edistää urheilijoiden mielenterveyttä ja hyvinvointia, ja antaa mahdollisuuksia pitkälle ja terveelle urheilu-uralle. Tuloksia tulkittaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että jokainen urheilija on yksilöllinen, ja siksi altisteetkin ovat jokaisen kohdalla yksilöllisiä, monen tekijän kokonaisuuksia.