Tiiliverhotun puurunkoisen pientalon ulkoseinärakenteen korjausvaihtoehdot
Turpeinen, Siiri (2023)
Turpeinen, Siiri
2023
Rakennustekniikan kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Civil Engineering
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305195949
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305195949
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan tiiliverhotun puurunkoisen pientalon ulkoseinärakenteen eri korjausvaihtoehtoja. Työssä kartoitetaan rakenteeseen liittyviä tyypillisiä ongelmakohtia ja niihin soveltuvia korjausvaihtoehtoja. Tarkoituksena on analysoida rakenteen korjausvaihtoehtoja siten että saatua tietoa voidaan jatkossa hyödyntää kyseisen rakenteen korjausvaihtoehdon valitsemisessa. Tutkimus suoritetaan kirjallisuustutkimuksena. Lähdekirjallisuutena työssä toimivat pääasiassa viimeisimmät ympäristöministeriön julkaisut, RT-kortistot sekä Tampereen yliopiston tutkimusjulkaisut.
Tiiliverhotun puurunkoisen ulkoseinärakenteen tyypilliseksi ongelmaksi on havaittu rakenteen puutteellinen tuuletus. Syynä kyseiseen ongelmaan ovat pääasiassa vanhat virheelliset rakennesuositukset ja rakenteen virheellinen toteutus. Tiiliverhouksen suuri vedenimukyky, ilmastonmuutoksen vaikutukset sademääriin ja kuivumisolosuhteisiin sekä puurungon homehtumisherkkyys tekevät rakenteesta alttiin kosteusvaurioille erityisesti tulevaisuuden olosuhteissa Suomessa.
Tutkimuksessa päädyttiin tarkastelemaan kolmea eri korjausvaihtoehtoa: perusteellinen rakenteen uusiminen, rakenteen osittainen uusiminen ulkopuolelta sekä sisäpintoihin tehtävät korjaukset. Kyseiset päätasot jaettiin vielä osiin siten että tarkasteltavia korjausvaihtoehtoja oli lopulta kahdeksan kappaletta. Korjaustapoja erottavina tekijöinä olivat pääasiassa korjaustoimenpiteiden laajuus sekä uuden rakenteen ulkoverhous.
Tutkimuksen tuloksena korjausvaihtoehdon valintaprosessista muodostettiin vuokaavio. Korjausvaihtoehdon valintaa määrittäväksi tekijöiksi osoittautuivat muun muassa mahdollisten vaurioiden sijainti sekä korjaushankkeen käyttöikää, ulkonäköä ja energiatehokkuutta koskevat tavoitteet. Tutkimuksen lopuksi korjausvaihtoehdoista tehtiin SWOT-analyysi, jonka avulla esitettiin kunkin vaihtoehdon vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia.
Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella voidaan päätellä rakenteen perusteellisen uusimisen olevan paras ratkaisu, kun sekä rakenteen ulko- että sisäkuoressa on puutteita, ja korjauksella on pitkä tavoitekäyttöikä. Myös osittaisella uusimisella on pitkä tavoitekäyttöikä, mutta kyseinen korjausvaihtoehto ei ole sopiva, mikäli sisäkuoressa on puutteita. Sisäpintoihin tehtävät korjaustoimenpiteet ovat riittäviä, kun tavoitteena ei ole useiden kymmenien vuosien käyttöikäpidennys ja rakenteen tuuletusväli ja tuulensuojalevy ovat toimivia.
Tiiliverhotun puurunkoisen ulkoseinärakenteen tyypilliseksi ongelmaksi on havaittu rakenteen puutteellinen tuuletus. Syynä kyseiseen ongelmaan ovat pääasiassa vanhat virheelliset rakennesuositukset ja rakenteen virheellinen toteutus. Tiiliverhouksen suuri vedenimukyky, ilmastonmuutoksen vaikutukset sademääriin ja kuivumisolosuhteisiin sekä puurungon homehtumisherkkyys tekevät rakenteesta alttiin kosteusvaurioille erityisesti tulevaisuuden olosuhteissa Suomessa.
Tutkimuksessa päädyttiin tarkastelemaan kolmea eri korjausvaihtoehtoa: perusteellinen rakenteen uusiminen, rakenteen osittainen uusiminen ulkopuolelta sekä sisäpintoihin tehtävät korjaukset. Kyseiset päätasot jaettiin vielä osiin siten että tarkasteltavia korjausvaihtoehtoja oli lopulta kahdeksan kappaletta. Korjaustapoja erottavina tekijöinä olivat pääasiassa korjaustoimenpiteiden laajuus sekä uuden rakenteen ulkoverhous.
Tutkimuksen tuloksena korjausvaihtoehdon valintaprosessista muodostettiin vuokaavio. Korjausvaihtoehdon valintaa määrittäväksi tekijöiksi osoittautuivat muun muassa mahdollisten vaurioiden sijainti sekä korjaushankkeen käyttöikää, ulkonäköä ja energiatehokkuutta koskevat tavoitteet. Tutkimuksen lopuksi korjausvaihtoehdoista tehtiin SWOT-analyysi, jonka avulla esitettiin kunkin vaihtoehdon vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia.
Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella voidaan päätellä rakenteen perusteellisen uusimisen olevan paras ratkaisu, kun sekä rakenteen ulko- että sisäkuoressa on puutteita, ja korjauksella on pitkä tavoitekäyttöikä. Myös osittaisella uusimisella on pitkä tavoitekäyttöikä, mutta kyseinen korjausvaihtoehto ei ole sopiva, mikäli sisäkuoressa on puutteita. Sisäpintoihin tehtävät korjaustoimenpiteet ovat riittäviä, kun tavoitteena ei ole useiden kymmenien vuosien käyttöikäpidennys ja rakenteen tuuletusväli ja tuulensuojalevy ovat toimivia.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8709]