Varhaisen stressin vaikutus sosiaalisiin strategioihin varhaisaikuisuudessa

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli tarkastella varhaisen stressin vaikutusta sosiaalisiin strategioihin varhaisaikuisuudessa. Tutkimuksen teoria pohjautui evoluutiobiologian elämänhistoriateoriaan ja ACM-malliin (Adaptive Calibration Model) sekä malliin sosiaalisista strategioista. Teorioiden pohjalta muodostettiin tutkimuskysymys ja kolme hypoteesia varhaisen stressin vaikutuksista kolmeen sosiaaliseen strategiaan siten, että eri määrä varhaista stressiä johtaisi eri strategioihin. Elämänhistoriateorian pohjalta oletettiin, että pieni määrä varhaista stressiä on yhteydessä yhteistyöhaluisuuteen ja että suurempi määrä varhaista stressiä on yhteydessä häikäilemättömään oman edun tavoitteluun ja dominanttiin johtajuuteen. Kolmantena oletettiin ACM-mallin mukaisesti, että keskitasoinen määrä varhaista stressiä on yhteydessä dominanttiin johtajuuteen.

Tutkimuksen aineistona oli vuodesta 1999 alkaen kerätty Kehityksen ihmeet -pitkittäistutkimus. Tutkimuksen otos muodostui 17–19-vuotiaista suomalaisista nuorista (n = 342). Varhaista stressiä kartoitettiin neljällä mielenterveyttä, vanhemmuutta ja parisuhteen laatua kartoittavalla kyselyllä, joihin tutkittavien vanhemmat vastasivat raskausaikana sekä tutkittavien varhaislapsuudessa. 17–19-vuotiaina tutkittavat vastasivat kyselytutkimuksiin sosiaalisista strategioistaan. Tutkimusaineiston analysointiin käytettiin lineaarista ja kurvilineaarista regressioanalyysiä. Taustamuuttujina mitattiin tutkittavien sukupuolta ja vanhempien sosiaaliluokkaa niiden vaikutusten kontrolloimiseksi.

Tulokset osoittivat, että oletusten vastaisesti varhaisella stressillä ei ollut vaikutusta yhteenkään kolmesta sosiaalisesta strategiasta. Taustamuuttujista erityisesti tutkittavan sukupuoli ja isän sosiaaliluokat olivat merkitsevästi yhteydessä sosiaalisiin strategioihin. Koska varhainen stressi ei selittänyt merkitsevästi sosiaalisia strategioita, on mahdollista, että elämänhistoriateoria ja sosiaaliset strategiat kuvaavatkin hieman eri ilmiöitä. Varhaisella stressillä ei ehkä ole niin merkittävää vaikutusta sosiaalisiin strategioihin kuin teorian pohjalta oletettiin. Muut sosiaaliset tekijät voivat olla varhaista stressiä merkittävämpiä sosiaalisten strategioiden muodostumiselle. Koska teoria kuitenkin tukee asetettuja hypoteeseja, voisi tutkimuksen toistaa ottaen huomioon rajoitukset muun muassa varhaisen stressin esiintyvyydessä ja mittaustavassa aineistossa. Yllättävistä tuloksista huolimatta tutkimuksemme on ensimmäisiä, jossa sosiaalisia strategioita on tarkasteltu varhaisen stressin näkökulmasta.