Vartijaimusolmukemenetelmän luotettavuus kohdunkaulan syövän hoidossa
Keinänen, Oona (2023)
Keinänen, Oona
2023
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305185920
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305185920
Tiivistelmä
Lantion alueen imusolmukkeiden poisto on osa kohdunkaulan syövän alempien levinneisyysluokkien operatiivista hoitoa, mutta se on myös osalle potilaista tarpeettoman laaja toimenpide. Radikaalien imusolmukepoistojen vaihtoehtona on vartijaimusolmukemenetelmä, jossa poistetaan imusolmukkeista vain suurimmassa metastaasiriskissä olevat, suoritetaan niille histologinen analyysi ja sen perusteella määritellään, tarvitseeko potilas yhä radikaalin imusolmukepoiston, vai onko tauti todennäköisesti paikallinen. Kaikille potilaille menetelmän käyttö ei kuitenkaan ole turvallista, riippuen niin potilaan, tuumorin kuin käytettävän merkkiaineen ominaisuuksista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eri merkkiaineiden ja potilaan sekä tuumorin ominaisuuksien vaikutusta menetelmän luotettavuuteen.
Tutkimusväestöön valikoituivat ajanjaksona 3.11.2015-23.6.2020 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa operatiivisesti hoidetut alempien levinneisyysluokkien kohdunkaulan syöpää sairastavat potilaat. Potilaiden taustatiedot koottiin retrospektiivisesti Tays:n potilaskertomuksista. Tilastollisessa analyysissä käytettiin IBM SPSS Statistics-sovellusta. Potilaan ominaisuuksien (BMI ja tuumorin koko) vaikutusta menetelmän luotettavuuteen tutkittiin Fisherin testillä, ja Mann-Whitney-testin avulla arvioitiin BMI:n ja tuumorin koon eroa alaryhmien välillä. Lisäksi arvioitiin preoperatiivisen SPECT-CT-kuvantamisen ja radioisotoopin avulla paikannettujen vartijaimusolmukkeiden vastaavuutta ristiintaulukoimalla, ja tilastollista merkitsevyyttä tutkittiin McNemar-Bowkerin testillä.
Potilaita oli yhteensä 45, joista 44:ltä löydettiin vähintään yksi vartijaimusolmuke. Menetelmän luotettavuuden olennainen edellytys on bilateraalinen vartijaimusolmukkeiden paikannus. Koko aineistossa bilateraalinen löytymisosuus oli 88 %. Indosyaniininvihreän ja radioisotoopin merkkiaineyhdistelmä tuotti korkeimman bilateraalisen löytymisosuuden (96 %). BMI:llä tai tuumorin koolla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä löytymisosuuksiin. Yhdellä potilaalla havaittiin väärä negatiivinen tulos. Väärien negatiivisten osuus tutkimusaineistossa oli 17 % (1/6), ja negatiivinen ennustearvo 97 % (38/39).
Yleisen tutkimustiedon mukaan vartijaimusolmukemenetelmä on turvallinen rajatun potilasryhmän hoidossa ja vähentää komplikaatioita perinteiseen hoitokäytäntöön verrattuna. Pelkästään väärien negatiivisten osuutta tarkastelemalla tämän tutkimuksen perusteella vartijaimusolmukemenetelmää ei voida pitää tarpeeksi turvallisena, mutta tutkimusväestön pienen koon ja yksittäisen potilaan ominaisuuksien vuoksi tulokseen on suhtauduttava varauksella. Tutkimuksen tulokset antavat aihetta jatkaa edelleen menetelmälle soveltuvan potilasjoukon rajaamista ja luotettavuuteen vaikuttavien tekijöiden tutkimista ja tunnistamista. Trendit esimerkiksi eri merkkiaineiden luotettavuuden välillä olivat nähtävissä selkeästi myös tässä tutkimuksessa.
Tutkimusväestöön valikoituivat ajanjaksona 3.11.2015-23.6.2020 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa operatiivisesti hoidetut alempien levinneisyysluokkien kohdunkaulan syöpää sairastavat potilaat. Potilaiden taustatiedot koottiin retrospektiivisesti Tays:n potilaskertomuksista. Tilastollisessa analyysissä käytettiin IBM SPSS Statistics-sovellusta. Potilaan ominaisuuksien (BMI ja tuumorin koko) vaikutusta menetelmän luotettavuuteen tutkittiin Fisherin testillä, ja Mann-Whitney-testin avulla arvioitiin BMI:n ja tuumorin koon eroa alaryhmien välillä. Lisäksi arvioitiin preoperatiivisen SPECT-CT-kuvantamisen ja radioisotoopin avulla paikannettujen vartijaimusolmukkeiden vastaavuutta ristiintaulukoimalla, ja tilastollista merkitsevyyttä tutkittiin McNemar-Bowkerin testillä.
Potilaita oli yhteensä 45, joista 44:ltä löydettiin vähintään yksi vartijaimusolmuke. Menetelmän luotettavuuden olennainen edellytys on bilateraalinen vartijaimusolmukkeiden paikannus. Koko aineistossa bilateraalinen löytymisosuus oli 88 %. Indosyaniininvihreän ja radioisotoopin merkkiaineyhdistelmä tuotti korkeimman bilateraalisen löytymisosuuden (96 %). BMI:llä tai tuumorin koolla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä löytymisosuuksiin. Yhdellä potilaalla havaittiin väärä negatiivinen tulos. Väärien negatiivisten osuus tutkimusaineistossa oli 17 % (1/6), ja negatiivinen ennustearvo 97 % (38/39).
Yleisen tutkimustiedon mukaan vartijaimusolmukemenetelmä on turvallinen rajatun potilasryhmän hoidossa ja vähentää komplikaatioita perinteiseen hoitokäytäntöön verrattuna. Pelkästään väärien negatiivisten osuutta tarkastelemalla tämän tutkimuksen perusteella vartijaimusolmukemenetelmää ei voida pitää tarpeeksi turvallisena, mutta tutkimusväestön pienen koon ja yksittäisen potilaan ominaisuuksien vuoksi tulokseen on suhtauduttava varauksella. Tutkimuksen tulokset antavat aihetta jatkaa edelleen menetelmälle soveltuvan potilasjoukon rajaamista ja luotettavuuteen vaikuttavien tekijöiden tutkimista ja tunnistamista. Trendit esimerkiksi eri merkkiaineiden luotettavuuden välillä olivat nähtävissä selkeästi myös tässä tutkimuksessa.