Ahdistuneisuuden ja uhan vaikutukset päätöksentekoon pelipohjaisessa simulaatiossa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa ahdistuneisuuden ja uhan määrän yhteyksiä uhkaresponsseihin. Ahdistuneisuudella tarkoitetaan taipumusta kokea ahdistuksen tunnetta. Ahdistuksen on esitetty olevan seurausta behavioraalisen inhibitiojärjestelmän (BIS) aktivaatiosta. BIS aktivoituu tilanteissa, joihin liittyy kahden tavoitteen välinen konflikti. BIS:n aktivaatiosta seuraa kohonnut reagointiherkkyys, tarkkaavaisuus ja negatiivisen informaation painoarvo päätöksenteossa.

Useat ahdistuneisuuden havaitut vaikutukset uhkaresponsseihin, kuten korostunut herkkyys negatiivisille ärsykkeille ja vähentynyt riskinotto selittyvät BIS-aktivaatiolla. Myös uhan on havaittu olevan yhteydessä vähentyneeseen riskinottoon. Ahdistuneisuuden ja uhan vaikutuksia päätöksentekoon on tutkittu pääosin asetelmissa, joissa uhan määrää ei ole varioitu, eikä ahdistuneisuuden ja uhan yhteisvaikutusta ole huomioitu.

Otos kerättiin sähköpostitse Tampereen yliopiston opiskelijoista. Koehenkilöt täyttivät kyselylomakkeet ja pelasivat 104 kierrosta Pelipohjainen persoonallisuuden arviointimenetelmä –simulaatiota (PEPE-AM). Simulaatiossa koehenkilö valitsee pelihahmon toimintataipumukset, joiden perusteella pelihahmo käyttäytyy vaarallisia hirviöitä, energiaa antavia sydämiä ja muita pelihahmoja sisältävällä pelikentällä, jossa tavoitteena on selvitä mahdollisimman hyvin hengissä.

Ahdistuneisuutta mitattiin itsearviointikyselyllä. Uhan määrää kuvasi PEPE-AM –pelikentällä olevien hirviöiden määrä ja uhkaresponsseja koehenkilön valitsema hirviöihin orientoitumiseen liittyvä toimintataipumus. Kyseinen toimintataipumus sai pelihahmon välttämään hirviöitä ja tarvittaessa puolustautumaan voimakkaammin. Aineiston analysointiin käytettiin toistomittausten varianssianalyysiä.

Uhan määrä oli yhteydessä uhkaresponsseihin. Kun pelikentällä oli enemmän hirviöitä, uhkaresponssit säädettiin keskimäärin korkeammalle. Ahdistuneisuus ja edellä mainittujen yhteisvaikutus eivät olleet merkitsevästi yhteydessä uhkaresponsseihin.

Koska ahdistuneisuus ei vaikuttanut uhkaresponsseihin, on todennäköistä, että BIS ei aktivoitunut pelitilanteessa. Tällöin myös uhan määrän vaikutus selittyy jollakin muulla teorialla, kuten taistele-pakene –järjestelmän aktivaatiolla. BIS-aktivaation voisi saada aikaiseksi lisäämällä PEPE-AM –simulaation intensiteettiä ja panoksia. Tutkimuksen suurimmat rajoitteet olivat pieni otoskoko ja simulaation muiden muuttujien huomiotta jättäminen. Tutkimus antoi kuitenkin tärkeää tietoa uhan määrän ja ahdistuneisuuden vaikutuksesta päätöksentekoon.