Toimittajan läppäri ekologisten kriisien solmukohtana : Poliittisen mediaekologian tulokulma journalististen työvälineiden kytköksiseen materiaalisuuteen

Abstract

Lähestyn pro gradu -tutkielmassani toimittajan kannettavaa tietokonetta, tuttavallisemmin läppäriä, ekologisten kriisien materiaalisena solmukohtana mediatutkija Sy Taffelin hahmotteleman poliittisen mediaekologian suunnasta. Tämä Suomessa toistaiseksi vähän tunnettu lähestymistapa ammentaa lähtökohtiinsa aineksia mediageologiasta ja poliittisesta ekologiasta ilmentäen osaltaan mediatutkimuksen kentällä viimeisen runsaan vuosikymmenen kuluessa tapahtunutta materiaalista käännettä. Poliittisen mediaekologian avulla on mahdollista tarkastella hedelmällisesti mediateknologioiden materiaalisuuksia ja eritellä kriittisesti niiden kietoutumista yhteen ympäristön tilan, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja poliittisten arvovalintojen kanssa.

Mediatutkimuksessa materiaalinen käänne on avannut tutkijoille uudenlaisia tulokulmia ekologisten kriisien julkiseen käsittelyyn ja nostanut esiin niitä koskevia uusia kysymyksiä. Esitän tutkielmassani, että journalismista kiinnostuneen tutkimuksen parissa vastaavanlainen lähestymistapa ottaa vasta hapuillen ensiaskeliaan. Argumentoin lisäksi, että jo ammattimaisen journalismin keskeinen asema yhteiskunnallisen julkisuuden tuottajana perustelee nykyisessä ekologisessa tilanteessa materiaalisen lähestymistavan tärkeyden myös journalismin tutkimuksessa.

Tutkielmani konkreettinen havaintoesimerkki läppäri on perinteisesti ajatellen toimittajille tietotekninen väline, jonka avulla he tekevät työtään eli valmistavat esityksiä (myös) ekologisista kriiseistä journalismin erilaisiin julkisuustiloihin. Tutkielmassani toimittajan kannettava tietokone on kuitenkin enemmän kuin työkalu. Se on materiaalinen esine, joka kytkeytyy oleellisin tavoin Maapallo-planeetan tämänhetkiseen hätätilaan. Läppäri toimii työssäni myös viitepisteenä sen tarkastelulle, miten ekologisia kriisejä käsitellään journalismista kiinnostuneessa tutkimuksessa, sekä miten journalististen työvälineiden materiaalisuus nousee alan tutkimuksissa esiin.

Samalla kun tuotan tutkielmassani suomenkielisen esityksen Sy Taffelin poliittisesta mediaekologiasta ja sovellan Taffelin lähestymistapaa toimittajan läppärin tarkasteluun, rakennan jalansijoja poliittisen mediaekologian ja journalismista kiinnostuneen tutkimuksen yhteistyölle tulevaa jatkotutkimustani silmällä pitäen. Jatkotutkimuksessa haluan kohdentaa huomioni journalistisessa työssä tarvittavien mediateknologioiden ja niiden käytön mahdollistavien mediainfrastruktuurien ekstraktivistisiin eli ympäristöä ja sekä inhimillisiä että ei-inhimillisiä olentoja riistäviin kytköksiin ja käytäntöihin. Väitän, että tällainen kohdennus avaisi niin journalismista kiinnostuneille tutkijoille kuin journalisteille ammatinharjoittajina mahdollisuuden kysyä ennen kysymättömiä kysymyksiä koskien globaalia ekologista kestävyyttä ja ympäristövastuullista etiikkaa, mikä puolestaan edesauttaa ekologisten kriisien julkista käsittelyä tuoreista ja kriisien ratkaisemisen kannalta välttämättömistä tulokulmista.