Nonverbaalisen viestinnän haasteet ADHD-aikuisten kokemana
Mäki, Senni; Kallio, Lilja (2023)
Mäki, Senni
Kallio, Lilja
2023
Viestinnän monitieteinen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Multidisciplinary Communication Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305155794
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305155794
Tiivistelmä
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD on yksi yleisimmistä neuropsykiatrisista häiriöistä. Se on aiemmin liitetty sosiaalisiin vaikeuksiin, poikkeavaan aikakäsitykseen ja haasteisiin kasvonilmeiden ja äänensävyjen tulkinnassa.
Tässä tutkimuksessa kartoitettiin, millaisia nonverbaalisen viestinnän haasteita ADHD-aikuiset kohtaavat elämässään. Tutkimukseen osallistui 495 ADHD-diagnosoitua aikuista, jotka olivat iältään 18-69-vuotiaita. Tutkimus toteutettiin itsehavainnointikyselynä, joka koostui 33:sta aihekohtaisesta kysymyksestä, 16:sta väittämästä ja 11:sta avoimesta kysymyksestä. Osallistujille esitettiin lisäksi taustatietokysymyksiä, joilla kartoitettiin heidän sukupuolensa, ikänsä, koulutusasteensa, parisuhdetilanteensa ja liitännäisdiagnoosinsa.
Tutkimuskysymykset koskivat viittä eri nonverbaalin viestinnän koodia: kinesiikkaa, vokaliikkaa, haptiikkaa, proksemiikkaa ja kronemiikkaa. Lisäksi osallistujilta kysyttiin yleisesti kysymyksiä tunteiden tulkitsemista ja ilmaisemisesta sekä sosiaalisista vihjeistä.
Tutkimustulokset osoittivat, että ADHD-aikuisilla on selkeitä taipumuksia tietynlasiiin nonverbaalin viestinnän haasteisiin. Katseen harhailu kosketti 89:ää ja katsekontaktin epämukavuus 71:tä prosenttia vastaajista. Tietynlaisten äänten kuuntelu oli usein hankalaa 81:lle prosentille ja liian lujaan ääneen koki puhuvansa 65 prosenttia. Suurin osa vastaajista koki myös ajankäytön ja aikakäsityksen haasteiden hankaloittavan vuorovaikutustilanteita: 75 prosenttia raportoi uppoutuvansa usein omaan maailmaansa ja 60 prosenttia pitävänsä pitkiä monologeja kiinnostuksenkohteistaan. Vuorovaikutustilanteissa ajan tasalla pysyminen oli hankalaa 67:lle prosentille ja 63 prosenttia arvioi puhetahtinsa poikkeukselliseksi. Vastaajat eivät itse raportoineet merkittäviä haasteita tunteiden tulkinnassa, mutta tunteitaan epätavallisen voimakkaasti koki ilmaisevansa 77 prosenttia. Levoton liikehdintä oli ominaista 86:lle prosentille ja poikkeuksellisen eloisa elekieli 75:lle prosentille - näiden ominaisuuksien ei toisaalta läheskään aina koettu häiritsevän vuorovaikutustilanteita.
Selkeistä viestinnällisistä taipumuksista huolimatta vastausten keskuudessa oli myös paljon yksilöllistä hajontaa. ADHD-oireiden ja vuorovaikutushaasteiden yhteyden selvittämiseen tarvitaan vielä vertailevaa jatkotutkimusta.
Tässä tutkimuksessa kartoitettiin, millaisia nonverbaalisen viestinnän haasteita ADHD-aikuiset kohtaavat elämässään. Tutkimukseen osallistui 495 ADHD-diagnosoitua aikuista, jotka olivat iältään 18-69-vuotiaita. Tutkimus toteutettiin itsehavainnointikyselynä, joka koostui 33:sta aihekohtaisesta kysymyksestä, 16:sta väittämästä ja 11:sta avoimesta kysymyksestä. Osallistujille esitettiin lisäksi taustatietokysymyksiä, joilla kartoitettiin heidän sukupuolensa, ikänsä, koulutusasteensa, parisuhdetilanteensa ja liitännäisdiagnoosinsa.
Tutkimuskysymykset koskivat viittä eri nonverbaalin viestinnän koodia: kinesiikkaa, vokaliikkaa, haptiikkaa, proksemiikkaa ja kronemiikkaa. Lisäksi osallistujilta kysyttiin yleisesti kysymyksiä tunteiden tulkitsemista ja ilmaisemisesta sekä sosiaalisista vihjeistä.
Tutkimustulokset osoittivat, että ADHD-aikuisilla on selkeitä taipumuksia tietynlasiiin nonverbaalin viestinnän haasteisiin. Katseen harhailu kosketti 89:ää ja katsekontaktin epämukavuus 71:tä prosenttia vastaajista. Tietynlaisten äänten kuuntelu oli usein hankalaa 81:lle prosentille ja liian lujaan ääneen koki puhuvansa 65 prosenttia. Suurin osa vastaajista koki myös ajankäytön ja aikakäsityksen haasteiden hankaloittavan vuorovaikutustilanteita: 75 prosenttia raportoi uppoutuvansa usein omaan maailmaansa ja 60 prosenttia pitävänsä pitkiä monologeja kiinnostuksenkohteistaan. Vuorovaikutustilanteissa ajan tasalla pysyminen oli hankalaa 67:lle prosentille ja 63 prosenttia arvioi puhetahtinsa poikkeukselliseksi. Vastaajat eivät itse raportoineet merkittäviä haasteita tunteiden tulkinnassa, mutta tunteitaan epätavallisen voimakkaasti koki ilmaisevansa 77 prosenttia. Levoton liikehdintä oli ominaista 86:lle prosentille ja poikkeuksellisen eloisa elekieli 75:lle prosentille - näiden ominaisuuksien ei toisaalta läheskään aina koettu häiritsevän vuorovaikutustilanteita.
Selkeistä viestinnällisistä taipumuksista huolimatta vastausten keskuudessa oli myös paljon yksilöllistä hajontaa. ADHD-oireiden ja vuorovaikutushaasteiden yhteyden selvittämiseen tarvitaan vielä vertailevaa jatkotutkimusta.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8683]