”Minä olen se luuseri, joka menettää luottotietonsa" : Kriittinen diskurssianalyysi häpeän merkityksellistymisestä ylivelkaantuneiden kirjoituksissa

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen kriittisen diskurssianalyysin keinoin, miten häpeän tunne merkityksellistyy ylivelkaantuneeksi itsensä kokevien kirjoituksissa. Kapitalistinen talousajattelu sekä uusliberalistinen politiikka ovat voimistuneet länsimaissa 1900-luvulta lähtien. Niiden keskeiset opit vaativat kasvavaa kulutusta talouskasvun saavuttamiseksi. Nämä hegemoniat ovat vallalla myös Suomessa. Ympäröivää yhteiskuntaamme voikin kuvailla kulutusyhteiskunnaksi. Kulutuksen kasvu on vaatinut velanoton lisääntymistä. Velanoton lisääntyminen on myös luonut ongelmia: velkojen maksussa voi olla vaikeuksia ja se saattaa johtaa ylivelkaantumiseen; velkaantunut ei enää selviä veloistaan. Velkaantumiskehitystä ja ylivelkaantumista on tutkittu lähinnä kvantitatiivisin menetelmin. Tässä tutkielmassa haluan tuoda esiin ylivelkaantuneiksi itsensä kokevien oman äänen ja sen, mitä se kertoo yhteiskuntamme valtasuhteista. Ylivelkaantumisen kokemiseen liittyy usein häpeä taloudellisesta tilanteesta, mutta se voi vaikuttaa velkaantuneen elämään myös muilla osa-alueilla, kun velkaantunut kokee rikkovansa yhteiskunnan normeja. Sosiaalisen konstruktionismin näkökulma on, että käyttämämme kieli ilmentää sosiaalista todellisuutta ja tuo siten valtasuhteita näkyväksi. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimii sosiaaliseen konstruktionismiin pohjautuva kriittinen diskurssianalyysi, jonka mukaan kielenkäyttömme tuo esiin meitä hallitsevat hegemoniat, kuten uusliberalistinen diskurssi. Tutkimusaineistona minulla on FSD-tietoarkistoon tallennettu Velkaantuminen ja häpeä -kirjoitusaineisto, joka sisältää 35 kirjoitusta. Tutkimuskysymykseni on ”Miten häpeä ylivelkaantumisesta merkityksellistyy tutkittavien elämässä?”. Analyysini tulokset kertovat, miten aineiston kirjoittajat merkityksellistävät häpeää siitä, että he kokevat rikkovansa uusliberalistisen yhteiskunnan normeja. Aineistosta nousee esiin neljä eri diskurssia: Häpeä sosiaalisissa tilanteissa, huoli läheisistä, avun hakemisen vaikeus ja huonommuus yhteiskunnan jäsenenä. Häpeä sosiaalisissa tilanteissa näyttäytyy kulutusta vaativien sosiaalisten tilanteiden välttelynä. Huoli läheisistä korostuu häpeänä siitä, ettei esimerkiksi lapsille voida tarjota yhteiskunnan odottamaa kulutustasoa. Avun hakemisen vaikeus esiintyy hankaluutena turvautua eri instituutioiden apuun. Huonommuus yhteiskunnan jäsenenä näyttäytyy tunteena, ettei täytä yhteiskunnan odotuksia ja normeja. Tutkimukseni tuo ilmi, miten ylivelkaantuminen vaikuttaa velallisen elämään monin eri tavoin, koska velkaantunut kokee rikkovansa uusliberalistisen yhteiskunnan normeja. Velkaantumiskehitystä pitäisi siis tutkia enemmän. Myös regulaatiota tulisi kehittää ylivelkaantumista hillitseväksi ja apua tarjoavia instituutioita parantaa helpommin lähestyttäviksi. Ylivelkaantumisen lisääntyessä vaarana on, että yhä useampi kokee osattomuutta yhteiskunnasta tai syrjäytyy kokonaan.