“Kyllä median sisällä tiedostetaan, että näin aina käy": Journalistien suhtautuminen kriisiuutisoinnin hiipumiseen
Juntti, Maarit (2023)
Juntti, Maarit
2023
Viestinnän monitieteinen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Multidisciplinary Communication Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305155762
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305155762
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin sitä, miten journalistit suhtautuvat kriisiuutisoinnin hiipumiseen. Selvitän myös, toivoisivatko journalistit jonkinlaisia muutoksia kriisien uutisseurantaan. Kriisiuutisoinnin hiipumisella tarkoitan ilmiötä, jossa kriisien uutisointi lakkaa tai vähenee nopeasti jo ennen kuin kriisi on ratkaistu.
Toteutin tutkimuksen haastattelututkimuksena, johon haastattelin kolmea YLEn ulkomaantoimittajaa. Analysoin haastatteluvastauksia teemoittelemalla niitä.
Haastattelujen perusteella journalistit tunnistavat kriisiuutisoinnin hiipumisen ilmiönä ja pitävät sitä ongelmana, koska yleisön ymmärrys kriiseistä voi sen seurauksena jäädä vajavaiseksi. He olivat itse havainneet hiipumista tapahtuvan sellaisten kriisien uutisoinnissa, joista he itse olivat uutisoineet. Hiipumista tapahtuu heidän mukaansa hyvin usein, mutta joidenkin kriisien kohdalla uutisseuranta onnistuu olemaan oikeasuhtaista.
Haastatteluvastauksissa toistuivat teemat, joilla kriisiuutisoinnin hiipumista on jo aiemmassa tutkimuksessa selitetty. Uutiskriteerit, kansainvälisten uutistoimistojen läsnäolo kriisialueella, uutismateriaalin saatavuus, taloudelliset resurssit ja yleisön kiinnostus ovat journalistien mukaan seikkoja, jotka vaikuttavat olennaisesti kriisien uutisoimiseen.
Haastateltujen journalistien mukaan kriisiuutisoinnin hiipuminen on ilmiö, jonka journalistit tunnistavat laajasti ja jota he pitävät ongelmana. Aiheesta käydään myös keskustelua toimituksissa. On kuitenkin usein epäselvää, mitä ilmiön välttämiseksi voitaisiin tehdä. Haastatellut esittivät kritiikkiä toimitusten nykyisiä käytäntöjä kohtaan ja kertoivat, millaisiin asioihin toivoisivat kriisiuutisoinnissa muutoksia. Journalistit toivoivat, että kriisien jälkiseuranta olisi suunnitelmallisempaa ja tietoisempaa ja että sitä suunniteltaisiin kehittyneemmän diagnostiikan avulla. Muutoksia toivottiin myös esimerkiksi toimitusten editointikulttuuriin ja juttujen parempaan kontekstoimiseen.
Tutkimustulosten perusteella kriisiuutisoinnin hiipumisesta ja journalistien suhtautumisesta siihen piirtyy monipuolinen kuva. Ilmiötä pidetään sekä ongelmana että luonnollisena osana journalismia. Journalistien ehdottamat muutokset toimitusten käytäntöihin antavat suuntaviivoja siihen, miten ilmiöön voidaan vaikuttaa.
Toteutin tutkimuksen haastattelututkimuksena, johon haastattelin kolmea YLEn ulkomaantoimittajaa. Analysoin haastatteluvastauksia teemoittelemalla niitä.
Haastattelujen perusteella journalistit tunnistavat kriisiuutisoinnin hiipumisen ilmiönä ja pitävät sitä ongelmana, koska yleisön ymmärrys kriiseistä voi sen seurauksena jäädä vajavaiseksi. He olivat itse havainneet hiipumista tapahtuvan sellaisten kriisien uutisoinnissa, joista he itse olivat uutisoineet. Hiipumista tapahtuu heidän mukaansa hyvin usein, mutta joidenkin kriisien kohdalla uutisseuranta onnistuu olemaan oikeasuhtaista.
Haastatteluvastauksissa toistuivat teemat, joilla kriisiuutisoinnin hiipumista on jo aiemmassa tutkimuksessa selitetty. Uutiskriteerit, kansainvälisten uutistoimistojen läsnäolo kriisialueella, uutismateriaalin saatavuus, taloudelliset resurssit ja yleisön kiinnostus ovat journalistien mukaan seikkoja, jotka vaikuttavat olennaisesti kriisien uutisoimiseen.
Haastateltujen journalistien mukaan kriisiuutisoinnin hiipuminen on ilmiö, jonka journalistit tunnistavat laajasti ja jota he pitävät ongelmana. Aiheesta käydään myös keskustelua toimituksissa. On kuitenkin usein epäselvää, mitä ilmiön välttämiseksi voitaisiin tehdä. Haastatellut esittivät kritiikkiä toimitusten nykyisiä käytäntöjä kohtaan ja kertoivat, millaisiin asioihin toivoisivat kriisiuutisoinnissa muutoksia. Journalistit toivoivat, että kriisien jälkiseuranta olisi suunnitelmallisempaa ja tietoisempaa ja että sitä suunniteltaisiin kehittyneemmän diagnostiikan avulla. Muutoksia toivottiin myös esimerkiksi toimitusten editointikulttuuriin ja juttujen parempaan kontekstoimiseen.
Tutkimustulosten perusteella kriisiuutisoinnin hiipumisesta ja journalistien suhtautumisesta siihen piirtyy monipuolinen kuva. Ilmiötä pidetään sekä ongelmana että luonnollisena osana journalismia. Journalistien ehdottamat muutokset toimitusten käytäntöihin antavat suuntaviivoja siihen, miten ilmiöön voidaan vaikuttaa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8709]