Tukihenkilötoiminnan merkitys kotona asuvan muistisairaan henkilön läheisen elämään

Abstract

Kotona asuvien muistisairaiden ja heitä hoitavien läheisten osuus kasvaa vuosittain. Moni läheinen, kuten puoliso, lapset tai ystävä tukevat muistisairaan kotona asumista. Usein puoliso on itsekin hyvin iäkäs ja myös hänellä saattaa olla monia sairauksia ja vaivoja. Lapset ovat usein vielä työelämässä ja mahdollisesti joutuneet vähentämään työtuntejaan auttaakseen muistisairasta läheistään.

Läheisten kokema kuormittuneisuus on suurta. Heidän tukemisessaan on yhtenä apuna kolmannen sektorin tuottama tukihenkilötoiminta, eikä heillä välttämättä ole muita tukitoimia kuin tukihenkilön käynnit kerran tai kahden viikon välein.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata tukihenkilötoimintaa muistisairaan henkilön läheisten näkökulmasta. Tavoitteena on, että tuotetun tiedon avulla voidaan kehittää muistisairaan läheisille suunnattua tukihenkilötoimintaa ja sen avulla vähentää muistisairaan omaisen kuormittavuutta, sekä hyödyntää saatuja tuloksia perhehoitotyössä.

Tutkimukseen osallistui muistisairaan (n=14) läheistä. Aineistonkeruumenetelmänä oli avoin haastattelu, jotka toteutettiin yksilöhaastatteluna. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Tulokset osoittavat, että tukihenkilötoiminnalla on positiivinen merkitys läheiselle. Toiminta tukee muistisairaan läheisen jaksamista ja vähentää heidän kokemaa kuormittavuutta. Tukihenkilön käyntejä toivottiin olevan useammin ja säännöllisemmin. Käyntien lisäämisellä olisi merkittävä vaikutus läheisen jaksamiseen.

The portion of dementia sufferers living at home and their relative ones who care for them increases every year. Many relative ones, such as a spouse, children, or a friend, supports the person with dementia living at home. Often the spouse is very old themself and may also have many illnesses and ailments. The children are often still working and may have had to reduce their working hours to help their relative ones with dementia.

The burden experienced by relative ones is huge. Supporting them is supported by support staff provided by the third sector, and they do not necessarily have other support measures than the support person's visits once or every two weeks.

The purpose of this study is to describe support person activities from the perspective of the relative ones of a person with dementia. The aim is that the information produced can be used to develop support staff activities aimed at relative ones and reduce the burden, as well as utilize the obtained results in family care work.

Relatives of the person with dementia (n=14) participated in this study. The data collection method was an open interview, which was carried out as an individual interview. The material was analyzed by using inductive content analysis.

The results show that support person activities have a positive meaning for relative ones. The activity supports the coping of the relative ones and reduces the burden they experience. The visits of the support person were hoped to be more frequent and more regular. Increasing visits would have a significant impact on the relative one’s ability to cope.