Yliopistoyhteisön rooli opintoihin kiinnittymisessä ja opintojen etenemisessä: Kandidaatiksi valmistuneiden kokemuksia

Abstract

Tämän laadullisen pro gradu –tutkielman tavoitteena oli arvioida, miten yliopisto tukee opintojen etenemistä ja opintoihin kiinnittymistä. Opintojen pitkittyminen on ollut kesto-ongelma suomalaisessa korkeakoulutuksessa jo pitkään, ja sitä on pyritty ratkaisemaan erilaisten koulutusuudistusten keinoin ilman suuria muutoksia. Opintoihin kiinnittymistä ja opintojen etenemistä lähestytään tutkimuksessa opiskelijoiden kokemusten näkökulmasta nähden, että opinnot etenevät opiskelijoiden ollessa kiinnittyneitä opintoihin. Aiemmissa tutkimuksissa ilmiöitä on lähestytty paljolti yksilöllisestä näkökulmasta, mutta tässä tutkimuksessa lähestymistapa on yhteisöllinen ja sosiokulttuurinen.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin opiskelukyvyn talomallia, jonka avulla jäsennettiin kokemuksia opintojen etenemisestä sekä sosiaalisen käytäntöteorian mukaista kiinnittymismallia, joka toimi kiinnittymisen kokemusten jäsentäjänä. Tutkimuksen tavoitteeseen pyrittiin saamaan vastaus seuraavilla tutkimuskysymyksillä: 1. Millainen kokemus opiskelijoilla on yliopistoyhteisön roolista opintoihin kiinnittymisessä ja 2. Millainen kokemus opiskelijoilla on yliopistoyhteisön roolista opintojen etenemisen tukemisessa?

Tutkimuksen aineisto koostui vuoden 2021 Kandipalautekyselyn avointen kysymysten vastauksista Tampereen yliopiston osalta, johon saatiin vastauksia 1284. Aineisto kerättiin korona-aikana valmistuneilta opiskelijoilta, jotka olivat ehtineet aloittaa opintonsa normaaliaikana. Aineisto analysoitiin käyttämällä teoriaohjaavaa sisällönanalyysia aloittaen analyysi aineistolähtöisesti, mutta kytkemällä sitä analyysin myöhemmissä vaiheissa teoreettisiin käsitteisiin.

Tulosten mukaan yliopistoyhteisön rooli opintoihin kiinnittymisessä näyttäytyy kokemuksina ohjauksen sosiaalisista käytännöistä, syvenevästä osallistumisesta, kuulumisen tunteesta, opintojen merkityksestä, identiteetistä sekä opiskelutaitojen hallinnasta. Yliopistoyhteisön rooli opintojen etenemisen tukemisessa näyttäytyi puolestaan opintojen harjoittamisen, opintojen mielekkyyden, opiskelutaitojen sekä toimintakyvyn myötä. Tämän tutkimuksen valossa opintojen eteneminen ei näyttäytynyt ainoastaan tavoiteajassa etenemisenä, vaan sujuvaa opintojen etenemistä jäsennettiin tavoiteaikaa hitaammin ja oman hyvinvoinnin kautta. Opiskelijat siis tulkitsivat opintojen etenemisen laajemmin kuin yliopistoyhteisö.

Merkittävimpien tulosten pohjalta luotiin opintojen sujumisen malli, jonka lähtökohtana on, että opinnot sujuvat, kun opiskelijat ovat kiinnittyneitä opintoihinsa. Opintojen sujumisen malli koostuu kolmesta kulmakivestä – hyvinvoinnin tukemisesta, yhteisöllisyydestä sekä opetuksesta ja ohjauksesta. Hyvinvoinnin tukeminen liittyy opiskelijoiden opiskelukyvyn turvaamiseen esimerkiksi saavutettavien mielenterveyspalveluiden sekä yksilöllisen tavoitetahdin säätämisen keinoin. Yhteisöllisyydellä viitataan kokemukseen yliopistoyhteisöön kuulumisesta, jota rakentavat esimerkiksi osallisuus, erilaisten elämäntilanteiden huomioiminen ja hyvät vuorovaikutussuhteet opettajien ja opiskelijoiden välillä. Opetuksen ja ohjaamisen kulmakivi liittyy opiskelun käytäntöön sisältäen yhteisöllisyyttä tukevat opetusjärjestelyt, opetuksen laadun, opettajien pedagogiset taidot sekä opiskelutaitojen opettamisen. Näiden kulmakivien elementtejä huomioimalla korkeakoulut voivat vahvistaa opiskelijoiden kiinnittymistä opintoihin ja näin tukea opintojen etenemistä.