Traumatapahtumien kasaantuminen, traumaperäiset stressioireet ja toimintakyky pakolaisilla
Siljamäki, Ellen; Viinamäki, Ella (2023)
Siljamäki, Ellen
Viinamäki, Ella
2023
Psykologian kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305115689
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305115689
Tiivistelmä
Pakolaiset ovat sotaympäristölle altistumisen, lukuisten traumaattisten kokemusten ja päivittäisten stressitekijöiden vuoksi psykologisesti haavoittuvaisessa asemassa. Pakolaisten tiedetään kärsivän valtaväestöä enemmän traumaperäisestä stressihäiriöstä ja heikentyneestä toimintakyvystä, mutta näiden välisen yhteyden tutkiminen on sodan kontekstissa keskittynyt lähinnä sotaveteraaneihin. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää traumatapahtumien kasaantumisen, traumaperäisten stressioireiden ja toimintakyvyn yhteyksiä pakolaisilla. Lisäksi tarkastelemme, onko yhteyksissä sukupuolten välisiä eroja.
Tutkimme, ovatko traumaperäiset stressioireet yhteydessä toimintakyvyn heikentymiseen, ja selittävätkö tietyt traumaperäisen stressihäiriön oireluokat suurempaa toimintakyvyn laskua. Selvitimme myös, onko traumatapahtumien kasaantuminen yhteydessä traumaperäiseen stressioireiluun tai toimintakykyyn. Oletimme traumaperäisistä stressioireista erityisesti uudelleenkokemisen ja ylivireyden oireiden selittävän toimintakyvyn heikentymistä. Toiseksi oletimme, että traumatapahtumien kokeminen olisi annos-vastemallin mukaisessa yhteydessä traumaperäiseen stressioireiluun sekä toimintakyvyn heikentymiseen.
Tutkimuksen aineisto (n = 1025) koostui Dadaabin pakolaisleirialueella asuvista, psyykkiseen oireiluunsa apua hakeneista pakolaisista. Aineisto kerättiin vuosina 2010–2016 osana The Center for Victims of Torture -avustusjärjestön hoito-ohjelman sisäänottohaastatteluita. Pakolaisten traumaperäisiä stressioireita mitattiin Posttraumatic Diagnostic Scale -mittarilla ja toimintakykyä avustusjärjestön kehittämällä mittarilla. Traumakokemuksia kartoitettiin kolmellatoista traumatapahtumia koskevalla kyllä-ei-kysymyksellä. Aineiston analysointiin käytettiin Mann Whitneyn U-testiä, Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa, regressioanalyysia sekä muuttujien jakaumien tarkastelua.
Tutkimuksen tulokset ilmensivät hypoteesin mukaista vahvaa yhteyttä traumaperäisten stressioireiden ja toimintakyvyn heikentymisen välillä. Vastoin oletustamme, oireluokittain tarkasteltuna vahvin yhteys toimintakyvyn heikentymiseen oli välttelyoireilla. Traumatapahtumien kasaantuminen oli yhteydessä sekä traumaperäisen stressioireilun tasoon että toimintakyvyn heikentymiseen. Nämä yhteydet olivat hieman odotettua heikompia.
Tutkimus tarjoaa arvokasta lisätietoa pakolaisten mielenterveydestä ja oireilun piirteistä pakolaisleirin kontekstissa. Tuloksemme vahvistavat aikaisempaa tietoa pakolaisten moninaisesta traumaperäisestä oireilusta, joka kattaa myös toimintakyvyn haasteet. Saatua tietoa voidaan hyödyntää pakolaisleireillä ja terveydenhuollossa erityisen avuntarpeen tunnistamisessa sekä tukitoimien kohdentamisessa.
Tutkimme, ovatko traumaperäiset stressioireet yhteydessä toimintakyvyn heikentymiseen, ja selittävätkö tietyt traumaperäisen stressihäiriön oireluokat suurempaa toimintakyvyn laskua. Selvitimme myös, onko traumatapahtumien kasaantuminen yhteydessä traumaperäiseen stressioireiluun tai toimintakykyyn. Oletimme traumaperäisistä stressioireista erityisesti uudelleenkokemisen ja ylivireyden oireiden selittävän toimintakyvyn heikentymistä. Toiseksi oletimme, että traumatapahtumien kokeminen olisi annos-vastemallin mukaisessa yhteydessä traumaperäiseen stressioireiluun sekä toimintakyvyn heikentymiseen.
Tutkimuksen aineisto (n = 1025) koostui Dadaabin pakolaisleirialueella asuvista, psyykkiseen oireiluunsa apua hakeneista pakolaisista. Aineisto kerättiin vuosina 2010–2016 osana The Center for Victims of Torture -avustusjärjestön hoito-ohjelman sisäänottohaastatteluita. Pakolaisten traumaperäisiä stressioireita mitattiin Posttraumatic Diagnostic Scale -mittarilla ja toimintakykyä avustusjärjestön kehittämällä mittarilla. Traumakokemuksia kartoitettiin kolmellatoista traumatapahtumia koskevalla kyllä-ei-kysymyksellä. Aineiston analysointiin käytettiin Mann Whitneyn U-testiä, Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa, regressioanalyysia sekä muuttujien jakaumien tarkastelua.
Tutkimuksen tulokset ilmensivät hypoteesin mukaista vahvaa yhteyttä traumaperäisten stressioireiden ja toimintakyvyn heikentymisen välillä. Vastoin oletustamme, oireluokittain tarkasteltuna vahvin yhteys toimintakyvyn heikentymiseen oli välttelyoireilla. Traumatapahtumien kasaantuminen oli yhteydessä sekä traumaperäisen stressioireilun tasoon että toimintakyvyn heikentymiseen. Nämä yhteydet olivat hieman odotettua heikompia.
Tutkimus tarjoaa arvokasta lisätietoa pakolaisten mielenterveydestä ja oireilun piirteistä pakolaisleirin kontekstissa. Tuloksemme vahvistavat aikaisempaa tietoa pakolaisten moninaisesta traumaperäisestä oireilusta, joka kattaa myös toimintakyvyn haasteet. Saatua tietoa voidaan hyödyntää pakolaisleireillä ja terveydenhuollossa erityisen avuntarpeen tunnistamisessa sekä tukitoimien kohdentamisessa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8453]