Miten Euroopan unioni perustelee elinikäistä oppimista? Kuusi eri näkökulmaa : Analyysi Euroopan unionin elinikäistä oppimista käsittelevistä dokumenteista

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan elinikäistä oppimista neljässä eri Euroopan unionin dokumentissa. Tarkasteltavat dokumentit ovat peräisin 1990–2020-luvuilta, ja ne kaikki käsittelevät elinikäistä oppimista osana Euroopan unionin koulutuspolitiikkaa. Elinikäinen oppiminen on ollut yhä lisääntyvässä määrin keskeinen osa-alue koulutuspolitiikassa ja sen taakse piiloutuu monia eri tavoitteita, riippuen käsitteen käyttäjästä ja määrittelijästä. Vaikeasti määriteltävän tarkoituksensa takia on syytä tutkia kriittisesti, millaisista näkökulmista käsin Euroopan unioni käyttää elinikäisen oppimisen käsitettä.

Tutkimuksen tutkimuskysymyksinä ovat: 1. Miten eri elinikäiseen oppimiseen liitetyt näkökulmat erottuvat Euroopan unionin dokumenteissa eri aikoina?, ja 2. lähestytäänkö elinikäisen oppimisen käsitettä enemmän yksilöllisistä vai yhteiskunnallisista lähtökohdista käsin? Lisäksi alatutkimuskysymyksenä tarkastellaan sitä, millaista “Euroopan unionin ihannekansalaista” elinikäiseen oppimiseen liitetyt näkökulmat rakentavat.

Tutkimuskysymyksiin vastattiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Teoreettisena lähtökohtana tutkimukselle toimii kuusi eri näkökulmaa, joiden valossa aineistoja tutkitaan. Näkökulmat ovat hyötynäkökulma, sivistysnäkökulma, kilpailukykynäkökulma, työllisyysnäkökulma, prosessinäkökulma ja ikääntyvän väestön näkökulma.

Keskeisenä tutkimustuloksena voidaan pitää sitä, että kaikissa aineistoissa on nähtävissä selkeästi työllisyysnäkökulma, jonka parantamiseen elinikäinen oppiminen nähdään ratkaisuna. Tämän lisäksi elinikäinen oppiminen liitetään osaksi Euroopan unionin tavoitteita saavuttaa talouskasvua ja taloudellista hyötyä. Tavoitteet liittyvät myös Euroopan unionin aseman parantamiseen suhteessa muihin alueisiin. Tämä voidaan nähdä ominaisena kilpailukykynäkökulmalle, joka esiintyy myös aineistoissa. Elinikäistä oppimista suositellaan yksilön näkökulmasta katsottuna siksi, että se parantaa yhteiskunnallista osallisuutta ja yhteiskuntaan kuulumista, mutta nämä tavoitteet verhoutuvat jossain määrin Euroopan unionin taloudellisten ja työllisyyteen liittyvien tavoitteiden taakse. Erityisesti sivistysnäkökulma nousee esille pohdittaessa yksilön etuja elinikäisestä oppimisesta, sekä prosessinäkökulma, joka korostaa elinikäisen oppimisen ulottumista koko yksilön elinkaarelle. Ikääntyvän väestön näkökulma jää merkittävästi pienempään rooliin aineistoissa, johtuen osittain siitä, että dokumentit ovat pääosin selkeästi suunnattu nuoria ja aikuisia koskeviksi.