Autonomian yhteys työtyytyväisyyteen esihenkilö- ja työntekijäasemassa työskentelevillä

Abstract

Tässä tutkielmassa selvitetään, miten asema työpaikalla vaikuttaa autonomian kautta koettuun työtyytyväisyyteen. Autonomian yhteydestä työtyytyväisyyteen on saatu näyttöä aikaisemmista tutkimuksista, mutta yhteyden tarkastelu aseman mukaan työpaikalla on jäänyt vähemmälle huomiolle. Autonomian sekä työtyytyväisyyden tarkasteleminen on tärkeää, sillä niillä on vaikutusta työelämään niin yhteiskunnallisella kuin arjenkin tasolla. Suomen tasolla vapaa-ajan arvostus ja työn sisällön merkitys ovat kasvaneet viimeisinä vuosikymmeninä kaikenikäisillä palkansaajilla, ja tulevaisuudessa työn kautta koettu merkityksellisyys tulee mahdollisesti olemaan yksi työtyytyväisyyden tärkeimmistä osatekijöistä. Autonomia on yksi merkityksellisen työn kulmakivistä, joten kiinnittämällä huomiota riittävään autonomiaan voidaan lisätä palkansaajien työtyytyväisyyttä, ja saada heidät viihtymään työelämässä paremmin työurien pidentyessä.

Vertailemalla esihenkilö- ja työntekijäasemassa työskenteleviä selvitetään, vaikuttaako autonomian määrä työtyytyväisyyteen erilailla eri asemissa. Aineistona tutkielmassa käytetään Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston aineistoa FSD2954 Työelämän käytännöt 2012: työntekijät. Tutkimuksessa tarkastellaan ensin ristiintaulukoinnin avulla vaikutusmahdollisuuksien yhteyttä työtyytyväisyyteen, jonka jälkeen tätä yhteyttä tarkastellaan esihenkilö- tai työnjohtoasemassa toimimisen mukaan. Tutkielman teoreettisena taustana käytetään Peter Warrin vitamiinimallia, joka kuvaa autonomian vaikutusta työtyytyväisyyteen epälineaarisena käyränä. Mallin mukaan autonomia lisää työtyytyväisyyttä, mutta tietyn rajan jälkeen autonomian määrä alkaa vähentämään sitä.

Analyysin tulosten perusteella vaikutusmahdollisuudet ovat yhteydessä työtyytyväisyyteen riippumatta siitä, missä asemassa henkilö työskentelee. Tutkimuksen mukaan vaikutusmahdollisuudet vaikuttavat työtyytyväisyyteen pääpiirteittäin samalla tavalla sekä esihenkilö- että työntekijäasemassa työskentelevillä. Eri asemissa työskentelevien välitä löytyy kuitenkin pieniä eroja siinä, miten vaikutusmahdollisuudet vaikuttavat työtyytyväisyyteen. Tuloksien mukaan esihenkilöt ovat todennäköisemmin tyytymättömiä kuin työntekijäasemassa työskentelevät, jos he saavat vaikuttaa työhönsä paljon. Tulokset osoittavat myös, että työntekijäasemassa työskentelevät ovat todennäköisemmin erittäin tyytyväisiä verrattuna esihenkilöasemassa työskenteleviin, jos heillä on vähemmän vaikutusmahdollisuuksia.

Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan pohtia, että jos autonomia vaikuttaa työtyytyväisyyteen asemasta riippumatta, tulee siihen kiinnittää myös huomiota asemasta riippumatta. Tällä tavalla voidaan lisätä palkansaajien työtyytyväisyyttä ja merkityksellisyyden kokemuksia työelämässä. Kaikissa työtehtävissä vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ei ole mahdollista, ja joissain tilanteissa autonomian lisäämisen vaikutus voi olla jopa negatiivinen. Tärkeää olisi soveltaa kulloiseenkin työhön sopivia vaikutusmahdollisuuksien tapoja, ja tarvittaessa jakaa vaikutusmahdollisuuksia korkeammista asemista alemmille organisaation tasoille.