Aikuisten lasten kokemuksia vanhempien riitaisasta avioerosta ja sen vaikutuksista elämään aikuisena

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena on avata aikuisten kokemuksia lapsuudessa koetusta vanhempien riitaisasta avioerosta ja sen vaikutuksista elämään aikuisena. Aikaisempi avioeroa koskeva tutkimus on kohdistunut lähinnä lapsiin ja nuoriin, mutta ei aikuisiin. Vanhempien riitaisan avioeron seuraukset saattavat kuitenkin konkretisoitua vasta myöhemmin elämässä, kun tilanteeseen on saanut jo enemmän etäisyyttä. Tutkimuskysymyksiäni ovat, millainen kokemus lapsena tapahtunut vanhempien riitaisa avioero on aikuisen lapsen näkökulmasta ja millaisia vaikutuksia sillä koetaan olevan omaan elämään aikuisena.

Tutkimusaineisto koostuu kolmen lapsuudessaan vanhempiensa riitaisan avioeron kokeneen aikuisen puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastateltavat olivat iältään 40–58-vuotiaita ja sukupuoleltaan naisia. Tutkimusmenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, missä teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään kiintymyssuhdeteoriaa ja emotionaalisen turvallisuuden teoriaa.

Tutkimuksen tulokset osoittavat vanhempien riitaisan avioeron aiheuttavan lapselle ikätasolle sopimatonta kuormitusta. Haastateltuja yhdistivät kokemukset ristiriitaiseen asemaan joutumisesta, emotionaalisesta laiminlyönnistä ja vanhemmista erkaantumisesta. Lisäksi tulokset osoittavat, että lasten osallistamisella vanhempien eroon voi olla hyvin pitkäaikaisia ja monimutkaisia, mahdollisesti jopa läpi elämän kestäviä vaikutuksia. Vanhempien riitaisan avioeron koettiin vaikuttaneen omaan minäkuvaan ja hyvinvointiin, elämänvalintoihin ja vanhemmuuteen sekä kiintymyssuhteisiin aikuisena. Tulosten valossa riitaisa avioero näyttäytyy lapsen emotionaalista turvallisuutta ja kiintymyssuhdetta vanhempiin heikentävänä tekijänä, jolla voi olla seurauksia myös aikuisuuteen.

Tulosten perusteella voi päätellä, että vanhemman ja lapsen välisen luottamussuhteen sekä turvallisen koti-ilmapiirin säilyttäminen on tärkeää myöhempien luottamussuhteiden rakentamisen kannalta. Vanhempia olisi tärkeää ohjata ristiriitaisesta yhteistyövanhemmuudesta kohti vakaata yhteistyövanhemmuutta lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi myös aikuisena. Lisäksi eroamassa olevia ja eronneita vanhempia olisi tärkeää valistaa esimerkiksi neuvolan tai koulun kautta siitä, miten pitkäaikaisia vaikutuksia lapsen osallistamisella vanhempien eroon voi olla hänen myöhempään elämäänsä.