Terveen äänen narinan ja äänihäiriöön liittyvän karheuden erottaminen akustisella analyysilla: Empiirinen tutkimus

Abstract

Narina on puheäänessä yleistynyt äänenkäyttötapa, joka ei ole äänihäiriö. Karheudella taas tarkoitetaan äänihuulten epäsäännöllisestä värähtelystä johtuvaa äänenlaatua, joka liittyy joihinkin äänihäiriöihin. Narina ja karheus voi olla vaikea erottaa kuulonvaraisesti ja niissä voidaan havaita myös samankaltaisia akustisia ominaisuuksia. Kliinisessä työssä puheterapeutin on tärkeää pystyä erottamaan normaalin puheäänen ilmiöt äänihäiriöistä sopivan hoidon tarjoamiseksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tehdä alustavaa selvitystä narinan ja karheuden akustisten piirteiden eroista. Tutkimuskysymys on seuraava: Voiko terveäänisten henkilöiden puheäänen narinan erottaa äänihäiriöön liittyvästä karheudesta akustisella analyysilla?

Tutkimuksen aineistona oli 15 narisevaa ja 15 karheaa kolmen sekunnin mittaista /a/-vokaalinäytettä, jotka kerättiin Tampereen yliopistollisen sairaalan foniatrian poliklinikalta sekä Tampereen yliopiston opiskelijoilta ja henkilökunnalta vuosina 2015–2022. Ääninäytteistä tehtiin Praat-ohjelmalla akustiset analyysit, joiden perusteella tarkasteltiin näytteiden perturbaatioarvoja (jitter ja shimmer), äänikatkoksia, signaali-kohinasuhdetta (HNR) ja perustaajuutta. Narisevien ja karheiden ääninäytteiden ryhmien välisiä eroja vertailtiin tilastollisin menetelmin.

Tutkimuksen tulos on, että narisevien ja karheiden äänten ryhmät eroavat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi jitter-arvon, perustaajuuden sekä äänikatkosten osalta ja melkein merkitsevästi signaali-kohinasuhteen osalta. Shimmer-arvoissa ei ole tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä.

Tulosten perusteella terveäänisten henkilöiden puheäänen narina voitaisiin erottaa äänihäiriöön liittyvästä karheudesta ainakin korkeamman jitter-arvon, matalamman signaali-kohinasuhteen ja matalamman perustaajuuden perusteella. Äänikatkosten lukumäärää ei voida luotettavasti pitää narinaa ja karheutta erottelevana piirteenä, sillä akustisella analyysilla havaittujen äänikatkosten todettiin johtuvan Praat-ohjelmaan liittyvistä rajoituksista. Tulosten perusteella sekä narinassa että karheudessa on dysfoniaan viittaavia akustisia piirteitä, mutta piirteet ilmenevät karheudessa keskimäärin lievempinä kuin narinassa. Kliinisessä työssä on tärkeää ottaa huomioon, että myös narina voi näyttäytyä äänihäiriönä, vaikka siihen ei liittyisi patologiaa.