Organisaation vakauden, resilienssin ja antihaurauden muodostuminen
Sensio, Jemina (2023)
Sensio, Jemina
2023
Teknis-taloudellinen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Business and Technology Management
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305075364
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305075364
Tiivistelmä
Viime vuosikymmeninä organisaatiot ovat joutuneet vastaamaan yhä useammin ilmaantuviin vakaviin häiriöihin. On havaittu, että jotkut organisaatiot selviytyvät häiriöistä paremmin kuin toiset. Jotkut organisaatiot kykenevät jopa hyötymään häiriöistä. Havainnon seurauksena organisaation häiriönsietokyvystä on muodostunut keskeinen tutkimuksen aihe. Häiriönsietokyky on perinteisesti selitetty resilienssi-käsitteen avulla, mutta viime aikoina on yleistynyt sen jakaminen kolmeen käsitteeseen: vakauteen, resilienssiin ja antihaurauteen. Tässä työssä tutkitaan, miten häiriönsietokyvyn kolme käsitettä eroavat toisistaan ja miksi nämä käsitteet tarvitaan organisaation häiriönsietokyvyn tutkimuksessa. Lisäksi tutkitaan, millaisista tekijöistä häiriönsietokykyiset organisaatiot muodostuvat. Tavoitteena on selvittää, mitä ominaisuuksia ja kyvykkyyksiä organisaatiolla tulisi olla, jotta siitä muodostuisi vakaa, resilientti tai antihauras.
Työ on toteutettu kirjallisuuskatsauksena ja se jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa annetaan vakaudelle, resilienssille ja antihauraudelle määritelmät ja esitellään ominaisuudet, joista ne muodostuvat. Toisessa osassa esitellään organisaation rakenteelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät, jotka vahvistavat organisaation häiriönsietokykyyn liittyviä ominaisuuksia. Lopulta häiriönsietokyvyn muodostavat tekijät yhdistetään vakauden, resilienssin ja antihaurauden ominaisuuksiin, jotta saadaan kokonaiskuva siitä, mitä tarvitaan vakaan, resilientin tai antihauraan organisaation muodostumiseksi.
Tutkimus osoittaa, että organisaation resilienssiä ei voida käyttää synonyymina organisaation häiriönsietokyvylle, vaan häiriönsietokyvyn selittämiseen tarvitaan myös vakaus ja antihauraus. Vakaus muodostuu pysyvyydestä, ennakointikyvystä ja absorptiokyvystä. Resilienssi muodostuu joustavuudesta, ketteryydestä ja reaktiokyvystä. Antihauraus muodostuu samoista ominaisuuksista kuin resilienssi, mutta lisäksi innovatiivisuudesta ja uudistumiskyvystä. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että vakaus, resilienssi ja antihauraus voidaan rinnakkaisten käsitteiden sijaan nähdä häiriönsietokyvyn tasoina, joista antihauraus on tavoiteltavin taso. Koska antihauraudessa tavoitteena on selviytymisen lisäksi paremmaksi kehittyminen, se on ainoa häiriönsietokyky, joka johtaa pitkän aikavälin pysyvän kilpailuedun saavuttamiseen.
Vakaan organisaation taustalla on hierarkkinen rakenne ja keskitetty päätösvalta, kun taas resilientti ja antihauras organisaatio tarvitsevat hajautetun rakenteen ja päätösvallan. Kaikkien häiriönsietokykyjen taustalla on hyvä resurssien saatavuus. Vakaa organisaatio keskittyy strategiassaan eksploitatiivisen toiminnan vahvistamiseen. Resilienssiä ja antihaurautta edistää eksploratiivinen toiminta ja erityisesti kaksikätisyysstrategia, jossa kohdistetaan resursseja sekä olemassa olevien toimintojen tehostamiseen että uusien innovaatioiden kehittämiseen. Digitalisaation avulla edistetään tehokasta tiedon hallintaa. Sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät vaikuttavat organisaation häiriönsietokykyyn työntekijöiden sitoutumisen kautta: yhteisöllisyys, ratkaisukeskeinen viestintä ja aktiivinen vuorovaikutus, turvallinen ilmapiiri sekä kunnioittava kulttuuri vahvistavat sitoutumista. Sitoutuminen parantaa organisaation ketteryyttä, innovatiivisuutta ja ongelmanratkaisukykyä, mikä edistää varsinkin antihaurautta.
Työ on toteutettu kirjallisuuskatsauksena ja se jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa annetaan vakaudelle, resilienssille ja antihauraudelle määritelmät ja esitellään ominaisuudet, joista ne muodostuvat. Toisessa osassa esitellään organisaation rakenteelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät, jotka vahvistavat organisaation häiriönsietokykyyn liittyviä ominaisuuksia. Lopulta häiriönsietokyvyn muodostavat tekijät yhdistetään vakauden, resilienssin ja antihaurauden ominaisuuksiin, jotta saadaan kokonaiskuva siitä, mitä tarvitaan vakaan, resilientin tai antihauraan organisaation muodostumiseksi.
Tutkimus osoittaa, että organisaation resilienssiä ei voida käyttää synonyymina organisaation häiriönsietokyvylle, vaan häiriönsietokyvyn selittämiseen tarvitaan myös vakaus ja antihauraus. Vakaus muodostuu pysyvyydestä, ennakointikyvystä ja absorptiokyvystä. Resilienssi muodostuu joustavuudesta, ketteryydestä ja reaktiokyvystä. Antihauraus muodostuu samoista ominaisuuksista kuin resilienssi, mutta lisäksi innovatiivisuudesta ja uudistumiskyvystä. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että vakaus, resilienssi ja antihauraus voidaan rinnakkaisten käsitteiden sijaan nähdä häiriönsietokyvyn tasoina, joista antihauraus on tavoiteltavin taso. Koska antihauraudessa tavoitteena on selviytymisen lisäksi paremmaksi kehittyminen, se on ainoa häiriönsietokyky, joka johtaa pitkän aikavälin pysyvän kilpailuedun saavuttamiseen.
Vakaan organisaation taustalla on hierarkkinen rakenne ja keskitetty päätösvalta, kun taas resilientti ja antihauras organisaatio tarvitsevat hajautetun rakenteen ja päätösvallan. Kaikkien häiriönsietokykyjen taustalla on hyvä resurssien saatavuus. Vakaa organisaatio keskittyy strategiassaan eksploitatiivisen toiminnan vahvistamiseen. Resilienssiä ja antihaurautta edistää eksploratiivinen toiminta ja erityisesti kaksikätisyysstrategia, jossa kohdistetaan resursseja sekä olemassa olevien toimintojen tehostamiseen että uusien innovaatioiden kehittämiseen. Digitalisaation avulla edistetään tehokasta tiedon hallintaa. Sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät vaikuttavat organisaation häiriönsietokykyyn työntekijöiden sitoutumisen kautta: yhteisöllisyys, ratkaisukeskeinen viestintä ja aktiivinen vuorovaikutus, turvallinen ilmapiiri sekä kunnioittava kulttuuri vahvistavat sitoutumista. Sitoutuminen parantaa organisaation ketteryyttä, innovatiivisuutta ja ongelmanratkaisukykyä, mikä edistää varsinkin antihaurautta.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8709]