Varhaiskasvatuksen kriisi ja ratkaisutoimet Helsingin Sanomien uutisjutuissa

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee varhaiskasvatuksen kriisiä ja kriisin ratkaisutoimia Helsingin Sanomien uutisjuttujen pohjalta. Varhaiskasvatuksen henkilöstöpula ja siitä aiheutuneet ongelmat ovat olleet viime aikoina vahvasti esillä mediassa. Varhaiskasvatusalan merkittävin haaste on henkilöstöresurssipula, joka osaltaan heikentää varhaiskasvatuksen työoloja ja työhyvinvointia. Lisäksi alan matalapalkkaisuus ja alhainen arvostus aiheuttavat tyytymättömyyttä alalla. Varhaiskasvatusalan epäkohtiin puuttumalla alan pito- ja vetovoimaa voitaisiin parantaa ja alan ongelmia ratkaista.

Tutkielmassa analysoidaan uutisjuttujen puhetapoja diskurssianalyyttisestä viitekehyksestä, kiinnittäen erityistä huomiota puhetapojen valtasuhteisiin. Diskurssianalyysin avulla analysoidaan, kuinka sosiaalinen todellisuus rakentuu ja millaisia merkityksiä puhetavat tuottavat. Valtasuhteita analysoitaessa huomio kiinnittyy siihen, mitkä puhetavat ovat valta-asemassa ja mitkä puhetavat marginalisoidaan. Aineisto koostuu 15 Helsingin Sanomissa 1.9.2022-25.1.2023 aikavälillä julkaistusta uutisjutusta.

Uutisjutuista oli tunnistettavissa neljä varhaiskasvatuksen kriisiytymisdiskurssia, joista kaksi käsitteli varhaiskasvatuksen kriisistä rakentunutta kuvaa, kun taas kaksi keskittyi varhaiskasvatuksen kriisin ratkaisutoimiin. Varhaiskasvatuksen kriisiä käsittelevät diskurssit ovat henkilöstöpula- ja hyvinvointivaje-diskurssi. Ratkaisutoimiin keskittyneet diskurssit ovat koulutuspoliittinen diskurssi ja työolojen ja palkkauksen parantamisdiskurssi. Henkilöstöpula-diskurssi pitää henkilöstöpulaa itsestään selvänä syynä varhaiskasvatuksen kriisille. Diskurssi ei ota huomioon niitä syitä, jotka ovat johtaneet henkilöstöresurssiongelmiin. Hyvinvointivaje-diskurssi jää valta-asemassa olevan henkilöstöpula-diskurssin varjoon. Hyvinvointivaje-diskurssi tuottaa varhaiskasvatuksesta kuvaa, jossa lasten turvallisuus ja hyvinvointi ei ole taattua ja jossa henkilöstö voi huonosti.

Ratkaisutoimiin keskittyneistä diskursseista koulutuspoliittinen diskurssi pitää valta-asemaa työolojen ja palkkauksen parantamisdiskurssiin nähden. Koulutuspoliittinen puhe tuottaa ratkaisutoimista kuvaa, jonka mukaisesti kriisi on ratkaistavissa koulutuspoliittisin toimin, lähinnä koulutuspaikkoja lisäämällä. Selvästi vähiten puhetilaa saa työoloihin ja palkkaukseen keskittynyt diskurssi. Diskurssin mukaisesti kriisi voidaan ratkaista kestävästi ainoastaan työoloja ja palkkausta parantamalla.

Medialla on oleellinen vaikutus siihen, millaisena varhaiskasvatuksen kriisi ongelmineen ja ratkaisutoimineen nähdään. Erityisesti valtaapitävät diskurssit vaikuttavat siihen, mitkä varhaiskasvatuksen haasteet ja ratkaisutoimet nousevat keskiöön. Tässä tapauksessa henkilöstöpula-diskurssi ja koulutuspoliittinen puhe ovat hegemonisessa asemassa. Nämä puhetavat vievät elintilaa muilta puhetavoilta. Valta-asemassa olevat diskurssit saavuttavat totuuden aseman marginaalisia puhetapoja useammin, joten sillä on merkitystä, mitkä puhetavat saavat mediassa puhetilaa.