Varhaiskasvatuksen opiskelijoiden näkemyksiä minäpystyvyydestä
Kaunisto, Milla-Mari (2023)
2023
Kasvatustieteiden kandidaattiohjelma, varhaiskasvatuksen opettaja - Bachelor´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education and Care
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305095531
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305095531
Tiivistelmä
Minäpystyvyydellä on todettu merkittävä rooli yksilön elämässä ja yksilö alkaa muodostaa pystyvyyteensä liittyviä käsityksiään jo lapsena. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella varhaiskasvatuksen opiskelijoiden näkemyksiä minäpystyvyydestä, sen mahdollisista vaikutuksista varhaiskasvatusikäisiin lapsiin ja siitä, miten lasten minäpystyvyyttä voidaan vahvistaa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen opiskelijoiden käsityksiä minäpystyvyydestä ei ole tutkittu aikaisemmin. Minäpystyvyyteen liittyvä tutkimus on varhaiskasvatuksen kontekstissa muutenkin melko vähäistä, kun taas koulukontekstissa sitä on tutkittu enemmän.
Tutkimus oli laadullinen ja se toteutettiin neljää varhaiskasvatuksen opiskelijaa haastattelemalla. Kaikki haastateltavat olivat kolmannen vuoden opiskelijoita, joista osalla oli kokemusta varhaiskasvatuksen alalla työskentelystä. Haastattelut toteutettiin parihaastatteluina ja tutkimuksen aineiston sisällönanalyysi oli teorialähtöistä. Pääteoriana toimi Banduran (1977) sosiaalis-kognitiivinen teoria. Tutkimuksessa haluttiin päästä käsiksi erilaisiin minäpystyvyyteen liittyviin käsityksiin ja näkemyksiin, joten tutkimussuuntausta voidaan luonnehtia fenomenografisena. Tutkimuksen tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Millaisena varhaiskasvatuksen opiskelijat käsittävät minäpystyvyyden? Millaisia vaikutuksia minäpystyvyydellä on lapselle? Miten lasten minäpystyvyyttä voidaan vahvistaa varhaiskasvatuksessa?
Tutkimuksen mukaan haastateltavat eivät olleet juurikaan törmänneet minäpystyvyys-käsitteeseen, mutta osasivat kuitenkin kuvata mitä sillä tarkoitetaan. Tutkimuksessa havaittiin, että opiskelijoiden minäpystyvyyteen liittyvät näkemykset olivat hyvin positiivisia ja lasten minäpystyvyyden vahvistaminen koettiin varhaiskasvatuksen toiminnassa tärkeäksi. Minäpystyvyyden nähtiin olevan yhteydessä muun muassa periksiantamattomuuteen, yritteliäisyyteen ja oppimiseen. Sen lisäksi sillä nähtiin myös monia muita vaikutuksia liittyen lapsen toimintaan ja käyttäytymiseen varhaiskasvatuksessa. Lasten minäpystyvyyden vahvistamisessa tärkeänä pidettiin etenkin sosiaalista vakuuttelua eli lasten sanallista kannustamista ja lasten onnistumisen kokemuksia. Lasten minäpystyvyys koettiin merkityksellisenä sekä nykyhetkeä että tulevaisuutta ajatellen.
Tutkimus oli laadullinen ja se toteutettiin neljää varhaiskasvatuksen opiskelijaa haastattelemalla. Kaikki haastateltavat olivat kolmannen vuoden opiskelijoita, joista osalla oli kokemusta varhaiskasvatuksen alalla työskentelystä. Haastattelut toteutettiin parihaastatteluina ja tutkimuksen aineiston sisällönanalyysi oli teorialähtöistä. Pääteoriana toimi Banduran (1977) sosiaalis-kognitiivinen teoria. Tutkimuksessa haluttiin päästä käsiksi erilaisiin minäpystyvyyteen liittyviin käsityksiin ja näkemyksiin, joten tutkimussuuntausta voidaan luonnehtia fenomenografisena. Tutkimuksen tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Millaisena varhaiskasvatuksen opiskelijat käsittävät minäpystyvyyden? Millaisia vaikutuksia minäpystyvyydellä on lapselle? Miten lasten minäpystyvyyttä voidaan vahvistaa varhaiskasvatuksessa?
Tutkimuksen mukaan haastateltavat eivät olleet juurikaan törmänneet minäpystyvyys-käsitteeseen, mutta osasivat kuitenkin kuvata mitä sillä tarkoitetaan. Tutkimuksessa havaittiin, että opiskelijoiden minäpystyvyyteen liittyvät näkemykset olivat hyvin positiivisia ja lasten minäpystyvyyden vahvistaminen koettiin varhaiskasvatuksen toiminnassa tärkeäksi. Minäpystyvyyden nähtiin olevan yhteydessä muun muassa periksiantamattomuuteen, yritteliäisyyteen ja oppimiseen. Sen lisäksi sillä nähtiin myös monia muita vaikutuksia liittyen lapsen toimintaan ja käyttäytymiseen varhaiskasvatuksessa. Lasten minäpystyvyyden vahvistamisessa tärkeänä pidettiin etenkin sosiaalista vakuuttelua eli lasten sanallista kannustamista ja lasten onnistumisen kokemuksia. Lasten minäpystyvyys koettiin merkityksellisenä sekä nykyhetkeä että tulevaisuutta ajatellen.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8683]