Place-based rural development: The evolvement of place-basedness in Finnish national rural policy in 2005-2020

Abstract

This thesis research focuses on the concept of place-based regional development and its implementation within Finnish national rural policy. Place-based approach in regional development has been actively discussed since the OECD's publication of the new rural paradigm in 2006. Regional diversity is vast in many EU countries. Most of the Finnish territory is rural areas with their unique socio-economic and environmental conditions, which also leads to noticeable regional disparities. Therefore, more place-sensitive solutions should be elaborated to cover a broad spectrum of regional needs. In this context the essence of place-basedness is crucial. The main goal of the thesis is to trace the evolvement of a place-based approach in Finnish rural context and answer the question of how has the place-based approach evolved in Finnish national rural policy in 2005–2020? Theoretical background of the thesis is built around the notion of place-basedness and its practical salience in rural development policy. Theory is then intertwined with brief retrospective review of the evolvement of place-basedness in Finland in 1970-2005. Research data consists of three overall rural policy programs of the abovementioned timeframe. Qualitative research was conducted applying a theory-guided content analysis method, after which selected statements were analysed through the prism of the Quadruple Helix Model. Thesis paper demonstrated the strong presence of a place-based approach in rural development at each program’s period. Practical interpretation of the concept has been changing in Finnish rural policy ever since. At first, economic development and building smart specialisation paths were seen as main drivers of the place-sensitive development. After which active participation and networking of actors along with boosting research and development activities have become the central source of place-basedness in regions. Place-based approach has proved its efficiency in regional development. However, more research is needed in the future to figure out how the understanding of the place uniqueness will be changing and whether place-based approach can be applied universally.

Tämä tutkimus käsittelee paikkaperustaisen aluekehittämisen käsitettä ja sen toteuttamista suomalaisessa kansallisessa maaseutupolitiikassa. Paikkaperusteinen lähestymistapa yleistyi aluekehityksessä OECD:n (2006) julkaiseman maaseudun uuden paradigman vuoksi. Alueellinen monimuotoisuus on laajaa monissa EU:n maissa. Suurin osa Suomen pinta-alasta on ainutlaatuisia sosioekonomisia ja ympäristöllisiä olosuhteita omaavia maaseutualueita. Monen positiivisen vaikutuksen lisäksi alueellinen monimuotoisuus aiheuttaa myös huomattavia alueellisia eroavaisuuksia. Täten aluekohtaisten tarpeiden tehokkaaseen vastaamiseen meidän on kehitettävä paikkatietoisempia ratkaisuja. Tässä yhteydessä paikkaperustaisuuden ja paikkalähtöisyyden kasvattaminen on erityisen tärkeää. Tutkielman päätavoitteena on jäljittää paikkalähtöisen lähestymistavan kehitystä suomalaisessa maaseutuympäristössä. Tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymykseen, miten paikkalähtöinen lähestymistapa on kehittynyt suomalaisessa kansallisessa maaseutupolitiikassa vuosina 2005–2020? Tutkimuksen teoreettinen tausta rakentuu paikkaperustaisuuden käsitteen ja sen toiminnallisen keskeisyyden ympärille maaseutupolitiikassa. Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään retrospektiivisesti paikkaperustaisuuden kehityskulkua Suomessa vuosina 1970–2005. Tutkimusaineisto koostuu kolmesta maaseutupoliittisesta kokonaisohjelmasta edellä mainitulla aikavälillä. Kvalitatiivinen tutkimus tehtiin teoriaohjatulla sisällönanalyysimenetelmällä, jonka jälkeen valitut väitteet analysoitiin Quadruple Helix -mallin mukaan. Opinnäytetyö osoitti paikkaperusteisen lähestymistavan vahvan läsnäolon maaseudun kehittämisessä kunkin ohjelmakauden aikana. Paikkaperustaisuuden käytännön tulkinta on siitä lähtien muuttunut suomalaisessa maaseutupolitiikassa. Ensimmäisen tutkittavan kokonaisohjelman aikana talouskehitys ja älykäs erikoistuminen nähtiin paikkalähtöisen kehityksen päätekijöinä. Sen jälkeen aktiivinen osallistuminen ja toimijoiden verkostoituminen sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan tehostaminen ovat nousseet alueiden keskeisiksi paikkalähtöisyyden lähteiksi. Paikkalähtöisyyttä pidetään toimivana ja tehokkaana lähestymistapana maaseutupolitiikassa. Lähitulevaisuuden tehtävänä on selvittää, miten paikan ainutlaatuisuuden ymmärtäminen tulee muuttumaan ja miten paikkalähtöistä lähestymistapaa voi soveltaa laajemmin.