Stigmatisoitumisen areenat velkaongelmaisten ihmisten arjessa
Kotiluoto, Tomi (2023)
Kotiluoto, Tomi
2023
Yhteiskuntatutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305055290
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305055290
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkasteltiin, miten stigman kokemus Erving Goffmanin teorian kautta ymmärrettynä näkyy velkaongelmaisten tavassa asemoida itseään erilaisilla sosiaalisen vuorovaikutuksen areenoilla. Velkaongelmaisten kokemuksia analysoitiin Aila-tietopankin tutkimuskäyttöön tarjoamasta Velkaantuminen ja häpeä -kirjoitusaineisto 2019–2020 -tutkimusaineistosta. Tutkimusmenetelmänä tässä tutkielmassa käytettiin teoriaohjaavaa laadullista sisällönanalyysiä. Analyysin tarkoituksena oli tunnistaa Erving Goffmanin stigmateorian mukaisia leimautumiskokemuksia ja samalla jättää tilaa myös aineistolähtöisemmille havainnoille velkaongelmaisuuden vaikutuksesta yksilön sosiaaliseen asemaan. Velkaongelmaisten kuvaukset häpeästä toimivat hyvänä pohjana stigman analyysille, sillä Goffman näkee häpeän usein liittyvän stigman kokemukseen.
Sosiaalisen kontekstin vaikutusta käsiteltiin Elaine Chasen ja Robert Walkerin häpeän rakentumisen areenoiden mallin avulla. Chase ja Walker tarkastelivat alun perin vähävaraisten ihmisten häpeän kokemuksia perheen, arjen sosiaalisten vuorovaikutussuhteiden sekä byrokratian areenoilla. ”Areenat” pitävät sisällään tietynlaiset toistuvat vuorovaikutussuhteet ja -ympäristöt, kuten perheenjäsenten välinen vuorovaikutus perheen areenalla. Tässä tutkielmassa käytetyt areenat ovat (1) perhe, (2) arkiset kontaktit, (3) asiakkuus ja (4) yksilöttömyys. Chasen ja Walkerin byrokratia-areena käsitti suhteet sekä sosiaalipalveluihin että mediaan ja ympäröivään yhteiskuntaan, mutta tässä tutkielmassa suhde sosiaalipalveluihin kuuluu omalle asiakkuuden areenalleen. Vuorovaikutus muuhun yhteiskuntaan muodostaa yksilöttömyyden areenan, jossa velkaongelmaista ei nähdä yksilönä vaan satunnaisena kansalaisena tai velkaongelmaisten ”ryhmän” edustajana.
Tutkielman tulokset osuivat hyvin samoille linjoille Chasen ja Walkerin sekä muun kirjallisuuden näkemysten kanssa. Perheen ja arkisten kontaktien areenoilla stigma näkyi riittämättömyyden kokemuksena joko vanhemman tai ystävän asemassa. Asiakkuuden areenalla osa velkaongelmaisista koki muun muassa Kelassa asioimisen alentavana. Yksilöttömyyden areenalla ihmisiä arvotettiin sen perusteella, miten hyvin he täyttävät keskivertokansalaiselle asetetut odotukset taloudellisesta toimintakyvystä. Omista velkaongelmista podettiin aineistossa suurta syyllisyyttä, ja osa vastaajista koki aiheuttavansa häpeää myös läheisilleen. Tämä ilmiö nimettiin tutkielmassa moraalisen huonouden stigmaksi. Häpeä, syyllisyys ja pelko pahimmillaan saavat ihmiset piilottelemaan velkaongelmiaan, jolloin velkatilanne yleensä pahenee. Kannustavampi ja empaattisempi yleinen asenne velkaongelmaisia kohtaan voisi edistää velkaongelmista selviytymistä ja vähentää velkaongelmaisten henkistä taakkaa.
Sosiaalisen kontekstin vaikutusta käsiteltiin Elaine Chasen ja Robert Walkerin häpeän rakentumisen areenoiden mallin avulla. Chase ja Walker tarkastelivat alun perin vähävaraisten ihmisten häpeän kokemuksia perheen, arjen sosiaalisten vuorovaikutussuhteiden sekä byrokratian areenoilla. ”Areenat” pitävät sisällään tietynlaiset toistuvat vuorovaikutussuhteet ja -ympäristöt, kuten perheenjäsenten välinen vuorovaikutus perheen areenalla. Tässä tutkielmassa käytetyt areenat ovat (1) perhe, (2) arkiset kontaktit, (3) asiakkuus ja (4) yksilöttömyys. Chasen ja Walkerin byrokratia-areena käsitti suhteet sekä sosiaalipalveluihin että mediaan ja ympäröivään yhteiskuntaan, mutta tässä tutkielmassa suhde sosiaalipalveluihin kuuluu omalle asiakkuuden areenalleen. Vuorovaikutus muuhun yhteiskuntaan muodostaa yksilöttömyyden areenan, jossa velkaongelmaista ei nähdä yksilönä vaan satunnaisena kansalaisena tai velkaongelmaisten ”ryhmän” edustajana.
Tutkielman tulokset osuivat hyvin samoille linjoille Chasen ja Walkerin sekä muun kirjallisuuden näkemysten kanssa. Perheen ja arkisten kontaktien areenoilla stigma näkyi riittämättömyyden kokemuksena joko vanhemman tai ystävän asemassa. Asiakkuuden areenalla osa velkaongelmaisista koki muun muassa Kelassa asioimisen alentavana. Yksilöttömyyden areenalla ihmisiä arvotettiin sen perusteella, miten hyvin he täyttävät keskivertokansalaiselle asetetut odotukset taloudellisesta toimintakyvystä. Omista velkaongelmista podettiin aineistossa suurta syyllisyyttä, ja osa vastaajista koki aiheuttavansa häpeää myös läheisilleen. Tämä ilmiö nimettiin tutkielmassa moraalisen huonouden stigmaksi. Häpeä, syyllisyys ja pelko pahimmillaan saavat ihmiset piilottelemaan velkaongelmiaan, jolloin velkatilanne yleensä pahenee. Kannustavampi ja empaattisempi yleinen asenne velkaongelmaisia kohtaan voisi edistää velkaongelmista selviytymistä ja vähentää velkaongelmaisten henkistä taakkaa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8798]