Vesijohtoverkostojen omaisuudenhallinnan kehittäminen
Jokinen, Lassi (2023)
Jokinen, Lassi
2023
Tekniikan ja luonnontieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Engineering and Natural Sciences
Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta - Faculty of Engineering and Natural Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305055286
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305055286
Tiivistelmä
Suomessa vesijohtoverkostot alkavat tulla käyttöikänsä päähän, ja saneerausten korjausvelka kasvaa vuosi vuodelta. Vastatakseen tähän ongelmaan vesihuoltolaitosten on kehitettävä toimintaansa siten, että puhtaan ja terveydellisesti moitteettoman veden jakelu voidaan turvata myös tulevaisuudessa. Ratkaisu tähän ongelmaan löytyy omaisuudenhallinnasta, jonka kehittäminen kuuluu myös kansalliseen vesihuollon kehittämisohjelmaan. Tässä työssä tutkittiin omaisuudenhallinnan teoreettista pohjaa sekä selvitettiin vesijohtoverkostojen omaisuudenhallinnan keskeisimmät haasteet ja pohdittiin tärkeimpiä ratkaisukeinoja niihin.
Omaisuudenhallintaprosessi on koko laitoksen toiminnot ja organisaatiotasot läpileikkaava prosessi, jonka tarkoituksena on optimoida laitoksen kaikkien omaisuuserien tuottama hyöty ja niistä aiheutuvat elinkaarikustannukset. Omaisuudenhallinnan menettelyt voidaan jakaa operatiivisella tasolla omaisuudelle tehtäviin toimenpiteisiin, kuten kunnossapitoon ja saneeraukseen, sekä strategisella ja taktisella tasolla tehtäviin omaisuudenhallintasuunnitelmiin ja toimenpiteiden kohteiden priorisointiin.
Kuntotiedon kerääminen rakennetuista vesijohdoista ja kerätyn tiedon tehokas hyödyntäminen on kriittistä kunnossapito- ja saneerausresurssien kohdistamiseksi linjoille, jotka tarvitsevat toimenpiteitä eniten. Verkostojen kuntotietoa voidaan hyödyntää kunnonmallinnuksessa, joka on kypsän omaisuudenhallinnan tärkeimpiä työkaluja. Kunnonmallinnuksen avulla voidaan ennaltaehkäistä häiriöitä aiheuttavia vikaantumisia sekä korjata potentiaalisia lähitulevaisuuden vikoja ennen kuin ne ilmenevät. Kuntotiedon tuottamiseksi on olemassa useita erilaisia menetelmiä, mutta monessa niistä on merkittäviä haasteita systemaattisen ja kokonaisvaltaisen kuntotiedon kartuttamisen näkökulmasta. Vesijohtoverkostojen kunnossapito- ja saneeraustoimenpiteiden kohdistamisen tulee perustua kuntotietoon verkostoista, mutta myös riskiperusteiseen arviointiin mahdollisen häiriön vaikutuksista vedenjakelulle. Vesijohtojen saneerausmenetelmät ovat nykyään hyvin kypsiä, mutta kaivamattomat menetelmät tarvitsevat edelleen erityisvälineitä ja -henkilöstöä.
Suomen vesihuoltolaitokset ovat lähivuosina havahtuneet omaisuudenhallinnan keskeiseen rooliin, ja etenkin strategisen ja taktisen tason omaisuudenhallinta on jo hyvällä tasolla. Keskeisimmiksi haasteiksi vesijohtoverkostojen omaisuudenhallinnassa tunnistettiin omaisuustiedon kartuttaminen ja sen tehokas hyödyntäminen sekä korjausvelan taittaminen. Lisäksi laatuvirheet vesijohtoverkostojen asennuksessa ja käyttöönotossa ovat haaste kunnonmallinnukselle ja vesijohtojen käyttöiän ennustamiselle.
Omaisuustiedon kartuttamisen kannalta parhaaksi ratkaisuksi todettiin systemaattinen kuntotutkimuksiin panostaminen. Myös nykyisten sekä uusien kuntotutkimusmenetelmien kehittäminen ja pilotointi auttavat kuntotiedon kartuttamisessa. Korjausvelan taittamisen osalta siirtyminen nykyisestä urakkakohtaisesti osaoptimoidusta saneerausmallista kumppanuuteen perustuvaan ja vesijohtojen saneerauksen kokonaisuuden optimoivaan aluesaneerausmalliin voi helpottaa tavoitteiden saavuttamista. Asennuksen ja käyttöönoton laatua voidaan parantaa viranomaissäädösten ja henkilöstön kouluttamisen avulla
Omaisuudenhallintaprosessi on koko laitoksen toiminnot ja organisaatiotasot läpileikkaava prosessi, jonka tarkoituksena on optimoida laitoksen kaikkien omaisuuserien tuottama hyöty ja niistä aiheutuvat elinkaarikustannukset. Omaisuudenhallinnan menettelyt voidaan jakaa operatiivisella tasolla omaisuudelle tehtäviin toimenpiteisiin, kuten kunnossapitoon ja saneeraukseen, sekä strategisella ja taktisella tasolla tehtäviin omaisuudenhallintasuunnitelmiin ja toimenpiteiden kohteiden priorisointiin.
Kuntotiedon kerääminen rakennetuista vesijohdoista ja kerätyn tiedon tehokas hyödyntäminen on kriittistä kunnossapito- ja saneerausresurssien kohdistamiseksi linjoille, jotka tarvitsevat toimenpiteitä eniten. Verkostojen kuntotietoa voidaan hyödyntää kunnonmallinnuksessa, joka on kypsän omaisuudenhallinnan tärkeimpiä työkaluja. Kunnonmallinnuksen avulla voidaan ennaltaehkäistä häiriöitä aiheuttavia vikaantumisia sekä korjata potentiaalisia lähitulevaisuuden vikoja ennen kuin ne ilmenevät. Kuntotiedon tuottamiseksi on olemassa useita erilaisia menetelmiä, mutta monessa niistä on merkittäviä haasteita systemaattisen ja kokonaisvaltaisen kuntotiedon kartuttamisen näkökulmasta. Vesijohtoverkostojen kunnossapito- ja saneeraustoimenpiteiden kohdistamisen tulee perustua kuntotietoon verkostoista, mutta myös riskiperusteiseen arviointiin mahdollisen häiriön vaikutuksista vedenjakelulle. Vesijohtojen saneerausmenetelmät ovat nykyään hyvin kypsiä, mutta kaivamattomat menetelmät tarvitsevat edelleen erityisvälineitä ja -henkilöstöä.
Suomen vesihuoltolaitokset ovat lähivuosina havahtuneet omaisuudenhallinnan keskeiseen rooliin, ja etenkin strategisen ja taktisen tason omaisuudenhallinta on jo hyvällä tasolla. Keskeisimmiksi haasteiksi vesijohtoverkostojen omaisuudenhallinnassa tunnistettiin omaisuustiedon kartuttaminen ja sen tehokas hyödyntäminen sekä korjausvelan taittaminen. Lisäksi laatuvirheet vesijohtoverkostojen asennuksessa ja käyttöönotossa ovat haaste kunnonmallinnukselle ja vesijohtojen käyttöiän ennustamiselle.
Omaisuustiedon kartuttamisen kannalta parhaaksi ratkaisuksi todettiin systemaattinen kuntotutkimuksiin panostaminen. Myös nykyisten sekä uusien kuntotutkimusmenetelmien kehittäminen ja pilotointi auttavat kuntotiedon kartuttamisessa. Korjausvelan taittamisen osalta siirtyminen nykyisestä urakkakohtaisesti osaoptimoidusta saneerausmallista kumppanuuteen perustuvaan ja vesijohtojen saneerauksen kokonaisuuden optimoivaan aluesaneerausmalliin voi helpottaa tavoitteiden saavuttamista. Asennuksen ja käyttöönoton laatua voidaan parantaa viranomaissäädösten ja henkilöstön kouluttamisen avulla
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8744]