Perusparannuskiinteistöinvestoinnit : Mahdollisuus tuloksenohjaukseen?
Liimatainen, Sakari (2023)
Liimatainen, Sakari
2023
Kauppatieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305055279
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305055279
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka perusparannuskiinteistöinvestointiin liittyvät toimet tulee käsitellä arvonlisäverolain, elinkeinoverolain sekä kirjanpitolain näkökulmasta, toimien kohdistuessa yhtiön omistamaan tai hallinnoimaan kiinteistöön. Tutkielman keskiössä oli, miten eri tavoin perusparannusinvestointeja voidaan käsitellä verotuksessa ja kirjanpidossa, sekä mitä aiheutuu ilmoitettavaksi tilinpäätöksen liitetiedoissa. Lisäksi keskeisenä tavoitteena oli tuloksenohjauksen (earnings management) viitekehyksen kautta ymmärtää, miten eri tavoin omistajayrittäjät voivat pyrkiä vaikuttamaan tilikauden kirjanpidolliseen sekä verotukselliseen tulokseen reaalisin ja kirjanpidollisin toimin perusparannuskiinteistöinvestoinnin aikana.
Tutkielma koostuu teoriaosuudesta sekä kirjallisuuskatsauksesta. Teoriaosiossa keskitytään agenttiteoriaan sekä tuloksenohjauksen teoriaan. Ensimmäiseksi perehdytään agenttiteorian kautta nousevaan informaatioepäsymmetriaan päämiehen ja agentin välillä. Agenttiteorian mukaan agentilla on enemmän informaatiota suhteessa päämieheen, jolloin päämiehen on pyrittävä sääntelyn avulla estämään agentin hyötyminen päämiehen kustannuksella. Teoriaosuutta tarkennetaan tuloksenohjauksen viitekehyksellä, jonka mukaan johto voi tarkoituksellisesti puuttua ulkoisen laskentatoimen lukuihin suoriteperusteisen kirjanpidon toteutukseen tai reaalisesti todellisiin kassavirtoihin liittyvillä valinnoilla.
Tutkimuksellisessa osuudessa perehdytään perusparannusmenoja käsitteleviin lakeihin, ohjeisiin ja säännöksiin. Kiinteistöön kohdistuvat toimet jaetaan eri laajuisiksi ja luontoisiksi toimiksi, joita ovat vuosikorjausmeno, suurehko korjausmeno sekä perusparantaminen. Tutkielmassa käsitellään aktivointia hankintamenoon ja muihin pitkävaikutteisiin menoihin ennen kiinteistön käyttöönottoa sekä käyttöönoton jälkeen. Vaikka kyseinen ennen ja jälkeen jaottelu ei ole liikelaskennallisesti välttämätön, selkeyttää jaottelu tutkielman etenemistä. Tutkielmassa käsitellään myös vuosikorjausmenon ja suurehkon korjausmenon käsittelyä hankintamenon osana ja vuosikuluna kirjanpidossa ja verotuksessa. Tarkastelukohteeksi valittiin omistetut ja hallinnoidut kiinteistöt, sillä kiinteistön hallintatavalla on merkitystä elinkeinoverotuksen sekä kirjanpidon näkökulmasta. Lisäksi arvonlisäverotuksen näkökulma on hyödyllinen tutkielman kannalta hankintamenon ja muun pitkävaikutteisen menon muodostumisen, sekä tilinpäätöksen liitetietojen suhteen.
Tuloksina tutkielmassa havaittiin, että vuosikorjausmenon, suurehkon korjausmenon sekä perusparantamisen välillä on havaittavissa rajanveto-ongelma, jota on arvioitava tapaus- ja yhtiökohtaisesti. Ongelmallista voi myös olla se, että elinkeinoverolaista nouseviin suurehkoihin korjausmenoihin liittyy suuri valinnanvapaus. Aineiston pohjalta päädyttiin myös tulokseen, että yhtiöillä voi olla motiivi toteuttaa suunniteltu perusparannus aiottua pienempänä tai tulkita suoritettu perusparannus todellista pienemmäksi kirjanpidossa ja verotuksessa, jotta toimi luokiteltaisiin perusparantamisen sijaan suurehkoksi korjausmenoksi tai vuosikorjaukseksi.
Tutkielma koostuu teoriaosuudesta sekä kirjallisuuskatsauksesta. Teoriaosiossa keskitytään agenttiteoriaan sekä tuloksenohjauksen teoriaan. Ensimmäiseksi perehdytään agenttiteorian kautta nousevaan informaatioepäsymmetriaan päämiehen ja agentin välillä. Agenttiteorian mukaan agentilla on enemmän informaatiota suhteessa päämieheen, jolloin päämiehen on pyrittävä sääntelyn avulla estämään agentin hyötyminen päämiehen kustannuksella. Teoriaosuutta tarkennetaan tuloksenohjauksen viitekehyksellä, jonka mukaan johto voi tarkoituksellisesti puuttua ulkoisen laskentatoimen lukuihin suoriteperusteisen kirjanpidon toteutukseen tai reaalisesti todellisiin kassavirtoihin liittyvillä valinnoilla.
Tutkimuksellisessa osuudessa perehdytään perusparannusmenoja käsitteleviin lakeihin, ohjeisiin ja säännöksiin. Kiinteistöön kohdistuvat toimet jaetaan eri laajuisiksi ja luontoisiksi toimiksi, joita ovat vuosikorjausmeno, suurehko korjausmeno sekä perusparantaminen. Tutkielmassa käsitellään aktivointia hankintamenoon ja muihin pitkävaikutteisiin menoihin ennen kiinteistön käyttöönottoa sekä käyttöönoton jälkeen. Vaikka kyseinen ennen ja jälkeen jaottelu ei ole liikelaskennallisesti välttämätön, selkeyttää jaottelu tutkielman etenemistä. Tutkielmassa käsitellään myös vuosikorjausmenon ja suurehkon korjausmenon käsittelyä hankintamenon osana ja vuosikuluna kirjanpidossa ja verotuksessa. Tarkastelukohteeksi valittiin omistetut ja hallinnoidut kiinteistöt, sillä kiinteistön hallintatavalla on merkitystä elinkeinoverotuksen sekä kirjanpidon näkökulmasta. Lisäksi arvonlisäverotuksen näkökulma on hyödyllinen tutkielman kannalta hankintamenon ja muun pitkävaikutteisen menon muodostumisen, sekä tilinpäätöksen liitetietojen suhteen.
Tuloksina tutkielmassa havaittiin, että vuosikorjausmenon, suurehkon korjausmenon sekä perusparantamisen välillä on havaittavissa rajanveto-ongelma, jota on arvioitava tapaus- ja yhtiökohtaisesti. Ongelmallista voi myös olla se, että elinkeinoverolaista nouseviin suurehkoihin korjausmenoihin liittyy suuri valinnanvapaus. Aineiston pohjalta päädyttiin myös tulokseen, että yhtiöillä voi olla motiivi toteuttaa suunniteltu perusparannus aiottua pienempänä tai tulkita suoritettu perusparannus todellista pienemmäksi kirjanpidossa ja verotuksessa, jotta toimi luokiteltaisiin perusparantamisen sijaan suurehkoksi korjausmenoksi tai vuosikorjaukseksi.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8798]