"Pakko saada diagnoosi" : Diskurssianalyyttinen katsaus Helsingin Sanomien ja Ylen aikuisten ADHD:ta käsitteleviin artikkeleihin
Aho, Sarianna (2023)
Aho, Sarianna
2023
Kasvatustieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305045233
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305045233
Tiivistelmä
ADHD:ta eli aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden oireyhtymää arvioidaan esiintyvän 4–7 prosentilla kouluikäisistä ja 2–4 prosentilla aikuisista. Viime vuosina ja erityisesti koronapandemian aikana eri medioissa on ilmestynyt huomattava määrä kirjoituksia ADHD-epäilyjen ja diagnoosien huomattavasta kasvusta. Ilmiön taustasyitä on haettu esimerkiksi yleistyneestä etätyöskentelystä sekä modernin yhteiskunnan opiskelu- ja työelämän kasvavasta tahdista ja paineista. Diagnoosien ja epäilyjen tilastoissa ovat aikaisemmasta poiketen korostuneet nuoret aikuiset ja erityisesti nuoret naiset.
Kandidaatintutkielmassani tarkastelen, minkälaisia diskursseja ADHD-epäilyjen ja diagnoosien kasvua käsittelevistä lehtiartikkeleista on löydettävissä. Aineistoni koostuu 12 Helsingin Sanomien ja Ylen verkkoartikkelista, jotka on julkaistu vuosina 2021–2022. Tutkimus keskittyy havainnoimaan, minkälaisia asenteita ja mielikuvia nämä artikkelit ilmentävät ja samalla rakentavat, ja minkälaisilla sanallisilla tai retorisilla keinoilla tämä toteutetaan. Keskeisiä tarkastelunäkökulmia ovat erityisesti koronapandemiaan sekä nykyajan työ- ja opiskeluelämän vaatimuksiin ja odotuksiin kytkeytyvät diskurssit. Tutkimusote on luonteeltaan laadullinen ja työn teoreettinen viitekehys pohjautuu diskurssianalyysiin.
Analyysin perusteella artikkeleissa korostuu selkeästi diskurssi, jonka mukaan koronapandemian ja pandemia-ajan lieveilmiöiden, kuten lisääntyneen etäopiskelun ja -työskentelyn rooli keskittymisongelmien ja mahdollisesti sitä kautta myös ADHD-epäilyjen ja diagnoosien kasvun taustalla on merkittävä. Lisäksi teksteistä voidaan havaita myös nyky-yhteiskunnan kiihtyvään tahtiin ja kasvaviin vaatimuksiin kytkeytyvä diskurssi, jolloin esimerkiksi jatkuvan oppimisen odotus ja kasvavat itseohjautuvuusvaatimukset voidaan tulkita mahdollisiksi tekijöiksi ilmiön takana. Toistuvana teemana artikkeleissa esiintyy myös sukupuolen vaikutus diagnoosin saamiseen, sillä ADHD:n mieltäminen ”vilkkaiden pikkupoikien häiriöksi” on artikkeleiden mukaan edelleen yleistä, vaikka tilanteen koettiin toisaalta kehittyneen viime vuosina huomattavasti ja nykyisin tyttöjä ja naisia hakeutuu diagnoosiprosessiin jopa enemmän kuin poikia ja miehiä. Toistuvuutta ilmenee myös diagnoosia ja oireyhtymää kyseenalaistavissa asenteissa, mikä käy ilmi esimerkiksi joidenkin artikkeleiden ironisoivassa kielessä ja retoriikassa, sekä oireyhtymän esittämisenä trendikkyyden näkökulmasta.
Kandidaatintutkielmassani tarkastelen, minkälaisia diskursseja ADHD-epäilyjen ja diagnoosien kasvua käsittelevistä lehtiartikkeleista on löydettävissä. Aineistoni koostuu 12 Helsingin Sanomien ja Ylen verkkoartikkelista, jotka on julkaistu vuosina 2021–2022. Tutkimus keskittyy havainnoimaan, minkälaisia asenteita ja mielikuvia nämä artikkelit ilmentävät ja samalla rakentavat, ja minkälaisilla sanallisilla tai retorisilla keinoilla tämä toteutetaan. Keskeisiä tarkastelunäkökulmia ovat erityisesti koronapandemiaan sekä nykyajan työ- ja opiskeluelämän vaatimuksiin ja odotuksiin kytkeytyvät diskurssit. Tutkimusote on luonteeltaan laadullinen ja työn teoreettinen viitekehys pohjautuu diskurssianalyysiin.
Analyysin perusteella artikkeleissa korostuu selkeästi diskurssi, jonka mukaan koronapandemian ja pandemia-ajan lieveilmiöiden, kuten lisääntyneen etäopiskelun ja -työskentelyn rooli keskittymisongelmien ja mahdollisesti sitä kautta myös ADHD-epäilyjen ja diagnoosien kasvun taustalla on merkittävä. Lisäksi teksteistä voidaan havaita myös nyky-yhteiskunnan kiihtyvään tahtiin ja kasvaviin vaatimuksiin kytkeytyvä diskurssi, jolloin esimerkiksi jatkuvan oppimisen odotus ja kasvavat itseohjautuvuusvaatimukset voidaan tulkita mahdollisiksi tekijöiksi ilmiön takana. Toistuvana teemana artikkeleissa esiintyy myös sukupuolen vaikutus diagnoosin saamiseen, sillä ADHD:n mieltäminen ”vilkkaiden pikkupoikien häiriöksi” on artikkeleiden mukaan edelleen yleistä, vaikka tilanteen koettiin toisaalta kehittyneen viime vuosina huomattavasti ja nykyisin tyttöjä ja naisia hakeutuu diagnoosiprosessiin jopa enemmän kuin poikia ja miehiä. Toistuvuutta ilmenee myös diagnoosia ja oireyhtymää kyseenalaistavissa asenteissa, mikä käy ilmi esimerkiksi joidenkin artikkeleiden ironisoivassa kielessä ja retoriikassa, sekä oireyhtymän esittämisenä trendikkyyden näkökulmasta.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8709]