Internetissä toteutetun valokuvaterapeuttisen intervention vaikutus läheisen kuoleman kokeneiden suruun ja selviytymiseen

Abstract

Läheisen kuolema on yksi vaikeimmista ihmisten kokemista tapahtumista, josta aiheutuneet suru ja selviytymisprosessi ovat hyvin yksilöllisiä. Sureminen ja surun ilmaiseminen on siirtynyt 2020-luvulla yhä enemmän internetiin ja sosiaalisen median sivustoille, joissa läheisen kuoleman kokeneet eli surevat saavat vertaistukea maantieteellisistä etäisyyksistä ja aikatauluista riippumatta. Valokuvat ovat keino surun käsittelyyn: niiden avulla muistellaan kuollutta läheistä, kuvaillaan tunteita ja rakennetaan omaa surutarinaa, kun sanat eivät riitä kuvailemaan tunteita. Valokuvien ja internetin selviytymistä edistävien vaikutusten vuoksi internetissä toteutetun valokuvaterapeuttisen intervention kehittäminen ja testaaminen sureville on perusteltua.

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata lapsen kuoleman kokeneiden läheisten surua heidän Facebook-ryhmässä jakamiensa valokuvien avulla, kehittää valokuvaterapeuttinen interventio ja arvioida internetissä toteutetun valokuvaterapeuttisen intervention vaikutusta läheisen kuoleman kokeneiden surureaktioihin ja surussa selviytymiseen. Lisäksi tutkimuksessa kuvataan surevien kokemuksia interventiosta. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa valokuvien jakamisen merkityksestä sureville sekä valokuvaterapeuttisen intervention vaikutuksista ja kokemuksista, joita voidaan hyödyntää surevien hyvinvoinnin edistämisessä hoitotyössä.

Tutkimus toteutettiin kolmessa eri vaiheessa. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa kehitettiin ja toteutettiin valokuvaterapeuttinen interventio. Intervention lähtökohdaksi kuvattiin lapsen kuoleman kokeneiden läheisten surua heidän Facebook- ryhmässä jakamiensa valokuvien avulla. Tutkimusaineistoksi kerättiin avoimelle keskustelupalstalle jaetut kuvat, valokuvat ja niiden kuvatekstit (n=229) viiden vuoden ajalta ja ne analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Valokuvaterapeuttinen interventio kehitettiin lähtökartoitustutkimuksen ja asiantuntijayhteistyön pohjalta. Tutkimus toteutettiin kvasikokeellisella tutkimusasetelmalla, jossa osallistujat saivat itse valita osallistuvatko interventio- vai kontrolliryhmään. Interventioryhmään ja kontrolliryhmään rekrytoitiin vapaaehtoisia Facebookin sururyhmien ja viiden suomalaisen surujärjestön kautta. Neljä viikkoa kestävä teemoitettu valokuvaterapeuttinen interventio toteutettiin Facebookin kahdeksassa valokuvaterapeuttisessa ryhmässä (n=101). Tutkimuksen toisessa vaiheessa arvioitiin valokuvaterapeuttisen intervention vaikutusta surevien surureaktioihin ja selviytymiseen. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisen kyselyn avulla interventio- (n=101) ja kontrolliryhmältä (n=55) seurantatutkimuksena: alkumittauksella ennen intervention aloitusta, jälkimittauksella intervention jälkeen ja seurantamittauksella kolmen kuukauden kuluttua interventiosta. Intervention vaikutusta arvioitiin likert-asteikollisella (1–5) surureaktiomittarilla (Hogan Grief Reactions Checklist) ja likert-asteikollisella (1–4) selviytymismittarilla (COPE). Surureaktioiden ja selviytymiskeinojen muutoksia on verrattu niiden tutkimukseen osallistujien osalta, jotka vastasivat alkumittauksen lisäksi toiseen tai kolmanteen mittauskertaan. Aineistoa kuvailtiin frekvenssi- ja prosenttijakaumilla, mediaaneilla ja ala- ja yläkvartiileilla, sekä analysoitiin ristiintaulukoinnilla, χ2-testillä, Fisherin testillä ja Mann-Whitney U testillä. Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa kuvattiin interventioon osallistuneiden (n=101) surevien kokemuksia valokuvaterapeuttisesta interventiosta, jotka kerättiin heti intervention jälkeen suoritettavan jälkimittauksen yhteydessä sähköisellä lomakkeella. Kokemuksia kuvailtiin frekvenssi- ja prosenttijakaumilla ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Ensimmäisen vaiheen lähtökartoitustutkimuksen mukaan lapsen kuoleman kokeneet jakoivat Facebookin sururyhmässä valokuvia suruprosessin aikaisista tunnetiloista, menetykseen sopeutumisesta, muistojen tärkeydestä ja merkkipäivien herättämistä ajatuksista. Tutkimuksen toisessa vaiheessa arvioitiin valokuvaterapeuttisen intervention vaikutusta surevien surureaktioihin ja selviytymiseen. Siinä ilmeni, että internetin kautta toteutettavaan valokuvaterapeuttiseen interventioon hakeutui voimakkaammin surevia läheisiä, koska heidän surureaktionsa olivat voimakkaampia kuin kontrolliryhmällä ennen intervention aloittamista eivätkä he myöskään hyväksyneet omaa tilannettaan yhtä hyvin kuin kontrolliryhmäläiset. Kolme kuukautta intervention jälkeen paniikkikäyttäytyminen oli kuitenkin vähentynyt merkittävästi interventioon osallistuneilla ja heidän persoonallinen kasvunsa oli vahvempaa kuin kontrolliryhmällä. Interventioryhmään osallistuneet ottivat käyttöönsä suunnitteluun liittyviä selviytymiskeinoja intervention jälkeen kontrolliryhmää enemmän. Toisaalta interventioryhmän päihteiden käyttö lisääntyi kontrolliryhmään verrattuna enemmän intervention jälkeen. Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa valokuvaterapeuttiseen interventioon osallistuneiden kokemuksista muodostettiin synteesi, jonka mukaan toimiva valokuvaterapeuttinen interventio on vuorovaikutuksellinen ja jäsennelty keino surun käsittelyyn.

Surevien tukemiseen tulisi edelleen kehittää internetin kautta toteutettavia interventioita, koska suurin osa valokuvaterapeuttiseen interventioryhmään osallistuneista koki, että valokuvaterapeuttinen ryhmä oli auttanut heitä. Tulevaisuudessa valokuvaterapeuttisessa interventiossa tulisi korostaa selviytymistä edistäviä tekijöitä ja ottaa huomioon myös selviytymistä estävien tekijöiden minimointi.

The death of a loved one is one of the most difficult experiences in a person’s life, and the resulting grief and coping process are highly individual. In the 2020s, grief and expressions of grief are increasingly processed on the internet and on social media sites, which enable people who have suffered the loss of a loved one, i.e. the bereaved, to receive peer support despite geographical distances and schedules. Photographs can be utilised as a tool in processing grief: loved ones use them to reminisce about the deceased person, describe their emotions and construct their own grief narrative when struggling to express their feelings in words. The effects of photographs and the internet on promoting coping give reason to develop and test an internet-based photography therapy intervention for persons who have lost a loved one.

The purpose of this study is to describe the grief of loved ones who have experienced the death of their child based on photographs they have shared in a Facebook group, develop a photography therapy intervention and assess the impact of the online photography therapy intervention on the grief reactions and coping with the grief among the bereaved loved ones. The study also describes the participants’ experiences of the intervention. The aim is to produce knowledge of the importance of sharing photographs for the bereaved and the impacts and experiences related to the photography therapy intervention, which can be utilized in promoting the welfare of grieving individuals in nursing.

The study was carried out in three phases. The first phase included developing and implementing a photography therapy intervention. The starting point of the intervention was descriptions of the grief of loved ones who had experienced the death of their child expressed through photographs shared in a Facebook group. The research data comprised images posted on an open discussion forum, photographs and their captions (n=229) covering a five-year period. The data were analysed using inductive content analysis. The photography therapy intervention was developed based on a baseline survey and expert cooperation. The study was conducted using a quasi-experimental design, in which participants were given the choice of participating in an intervention or comparison group. Participants for the intervention and comparison groups were recruited through Facebook grief groups and five Finnish grief organisations. The intervention was built around themes, had a duration of four weeks and was carried out in eight photography therapy groups on Facebook (n=101). The second research phase included assessing the effect of the photography therapy intervention on the grief reactions and coping of the bereaved individuals. The research data were collected with an electronic questionnaire from the intervention (n=101) and comparison group (n=55) in a follow-up study including a baseline measurement before starting the intervention, a post-intervention measurement at the end of the intervention, and a follow-up measurement at three months after the intervention. The impacts of the intervention were assessed using the Hogan Grief Reactions Checklist on a Likert scale (1–5) and the Coping Orientation to Problems Experienced Inventory (COPE) on a Likert scale (1–4). Comparisons of the changes in the grief reactions and coping methods have been made for those participants who responded to the baseline survey as well as the second or third measurement. The data were described using frequency and percentage distributions, medians and upper and lower quartiles, and analysed using cross-tabulation and the χ2 test, Fisher´s test and the Mann–Whitney U test. The third research phase involved describing the experiences from photography therapy intervention of the grieving individuals who participated in the intervention (n=101), which were collected immediately after the intervention using an electronic survey. The experiences were described using frequency and percentage distributions and analysed using the inductive content analysis method.

In the first phase of the study found that loved ones who had experienced the death of a child shared photos in a Facebook group the emotions arising during the grief process, adjustment to the loss, the importance of memories and sharing thoughts related to milestones. In the second phase assessing the effect of the photography therapy intervention on the grief reactions and coping of the bereaved individuals. It was found that persons experiencing more intense grief were most likely to participate in the photography therapy intervention carried out online as, com- pared to the comparison group, their grief reactions were stronger in all the grief reactions included in the Grief Reactions Checklist prior to the intervention and they were also less likely than the comparisons to have come to terms with their situation. However, three months after the intervention, panic behaviour had declined significantly in the intervention participants’, and they experienced stronger personal growth compared to the comparison group. The participants of the intervention group applied more coping methods related to planning than the members of the comparison group. On the other hand, after the intervention, substance use increased more in the intervention group than in the comparison. In the third phase, a synthesis was formed based on the experiences of the participants of the photography therapy intervention. According to the synthesis, an effective photography therapy intervention provides an interactive and structured approach to processing grief.

In the future, online interventions should be further developed to support grieving individuals, as the majority of the participants in the photography therapy intervention group felt that the photography therapy group had helped them in the process. Future photography therapy interventions should put emphasis on factors that promote coping and pay attention to minimising those that prevent coping.