The Intergenerational Transmission of Socially Stratified Lifestyles

Abstract

Yhteiskunnallisten luokka-asemien hierarkian ja kulttuuristen elämäntyylien hierarkian yhteyden tutkimus on ollut sosiologian klassisimpia aiheita jo tieteenalan alkuajoilta. Viime vuosikymmeninä yhteiskuntaluokka-asemien ja kulttuuristen elämäntyylien yhteyden tutkimus on selkeästi vilkastunut monissa maissa. Eräs tutkimusalueen juonteista koskee elämäntyylien ylisukupolvista periytymistä, toisin sanoen sitä miten ja missä määrin elämäntyyli siirtyy sukupolvelta toiselle, erityisesti vanhemmilta lapsille. Tässä väitöskirjassa jatketaan ja laajennetaan elämäntyylien ylisukupolvisen periytymisen tutkimusta analysoimalla ilmiötä aiempaa laajemmasta näkökulmasta. Väitöskirjan teoreettinen perusta rakentuu sosiaalisen stratifikaation, sosialisaation, kulttuurisen reproduktion ja kulttuurisen liikkuvuuden tutkimusperinteitä yhdistelemällä. Aiempi tutkimus on osoittanut, että ylempien yhteiskuntaluokkien ”korkeakulttuurinen” elämäntyyli periytyy, ja tätä tutkimusta uudistetaan tässä väitöskirjassa osoittamalla, että periytyvää on myös kulttuurisen osallistumisen laajuus. Viimeaikaisessa tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota myös muiden kuin korkeakulttuurisen elämäntyylin periytymiseen, ja tätä hitaasti kehittyvää tutkimusalaa vahvistetaan ja laajennetaan tässä väitöskirjassa osoittamalla, että myös populaarikulttuuriin ja jokapäiväiseen kulttuuriin orientoituminen periytyy. Kulttuurisen liikkuvuuden teorian näkökulmasta osoitetaan, että yhtäältä vanhempien elämäntyylin vaikutus lastensa elämäntyyliin on pitkäaikainen, mutta toisaalta sosiaalisen liikkuvuuden myötä myös yksilön syvälliset elämäntyylit ja taipumukset voivat osin muuttua uutta yhteiskunnallista asemaa vastaaviksi.

Väitöskirjan tutkimuskysymykset asetetaan seuraavasti: (1) Missä muodoissa elämäntyylit voivat periytyä vanhemmilta heidän lapsilleen? (2) Kuinka pysyvän vaikutuksen lapsuuden perheen sosialisaatio elämäntyyliin jättää? (3) Millä tavalla sosiaalinen liikkuvuus muokkaa lapsuudenkodista perittyä elämäntyyliä? Tutkimuksen aineistona käytetään kahta kansallisesti edustavaa, Suomessa vuosina 2007 ja 2018 lähes identtisellä lomakkeella kerättyä kyselyaineistoa. Aineistoa analysoidaan erilaisin määrällisin menetelmin, missä keskeisessä osassa ovat regressioanalyysit.

Tämä yhteenveto kokoaa tutkimuksen kuusi päätulosta. Ensinnäkin kulttuurisen osallistumisen laajuus, tässä tapauksessa erilaisiin kulttuuriaktiviteetteihin osallistumisen määrä, periytyy vanhemmilta lapsille. Toiseksi spesifit elämäntyylilliset orientaatiot, jotka nimetään tässä korkeakulttuuriseksi, populaarikulttuuriseksi ja arkikulttuuriseksi orientaatioksi, periytyvät vanhemmilta lapsille. Orientaatioiden periytyminen on symmetristä siten, että kunkin orientaation osalta lapsi todennäköisemmin omaksuu vanhemmilla olevan orientaation kuin jonkun muun tarkastelluista orientaatioista. Kolmanneksi lapsuuden perheen sosiaalistumisella on pitkäaikainen vaikutus siten, että se säilyy, kun analyysissä vakioidaan muita elämäntyyliin vaikuttavia tekijöitä, kuten koulutustaso, ikä, sukupuoli ja sosiaalinen liikkuvuus. Neljänneksi alemmasta sosiaalisesta asemasta ylempään liikkuvassa ryhmässä havaitaan myös kulttuurista liikkuvuutta, vaikka lapsuuden aseman vaikutukset elämäntyylissä yhä näkyvätkin. Viidenneksi voidaan todeta, että sosiaalisen liikkuvuuden myötä elämäntyylissä voivat muuttua myös henkilökohtaiset syvällisemmät maut ja taipumukset kuten musiikkimaku ja tavat lukea kirjallisuutta tai katsoa televisiota, eikä kyse ole pelkästään ulkoisesta käyttäytymisestä uuden aseman edellyttämällä tavalla. Viimein kuudenneksi nähdään, että siinä missä koulutus ja työelämä asettavat yksilöitä sosiaalisesti eri asemiin, niissä on osin erilaiset kulttuuriset hierarkiansa ja elämäntyylien arvostustapansa.

Väitöskirja laajentaa elämäntyylien ylisukupolvisen periytymisen tutkimuksen alaa tuomalla mukaan kulttuurisen osallistumisen laajuuden ja muidenkin kuin vain korkeakulttuurisen elämäntyylin periytymisen. Eräs selkeimmistä yhteiskuntaluokkien ja elämäntyylien yhteen kietoutumista koskevista tuloksista on, että mitä korkeampi sosiaalinen asema yksilöllä on, sitä enemmän hän osallistuu kulttuuriin. Tähän peilaten väitöskirjassa osoitettu kulttuurisen osallistumisen laajuuden periytyminen saattaa olla nyky-yhteiskunnassa keskeisin elämäntyylin ja siihen liittyvän statuksen periytymisen muoto, ja se koskee kaikkia yhteiskuntaluokkia. Toinen väitöskirjan laaja kontribuutio on yhteiskuntaluokkien ytimien – ytimen muodostavat yksilöt, joilla on sama luokka-asema kuin heidän molemmilla vanhemmillaan – erottaminen sosiaalisen ja kulttuurisen liikkuvuuden analyysissä, mikä mahdollistaa systemaattisten elämäntyylierojen näkyväksi tekemisen keskiluokan ja työväenluokan välillä Suomessa. Suomessa työväenluokasta keskiluokkaan siirtyvät omaksuvat piirteitä keskiluokkaisesta elämäntyylistä, mutta samalla he säilyttävät osan siitä elämäntyylistä, johon he ovat sosiaalistuneet lapsuudenperheessään. Tilanne johtaa yhteiskuntaluokan kannalta epäyhtenäiseen elämäntyyliin, jossa yhdistyvät sekä uuden että entisen yhteiskuntaluokan elämäntyylit. Sosiologisen metodologian kannalta tämä merkitsee, että mikäli yhteiskuntaluokkien elämäntyylejä tutkittaessa jätetään sosiaalisesti liikkuvat yksilöt erottamatta yhteiskuntaluokkien ytimistä, mahdolliset systemaattiset ja syvälliset erot yhteiskuntaluokkien ytimien välillä voivat jäädä havaitsematta. Tällöin tulokset voivat vääristyä siten, että elämäntyylilliset erot näyttäytyvät laimeammilta kuin ne tosiasiassa ovat. Kaiken kaikkiaan väitöskirja edistää yhteiskunnallisten luokka- asemien hierarkian ja kulttuuristen elämäntyylien hierarkian yhteyksien tutkimusta useissa aiemmin vähemmän huomiota saaneissa kysymyksissä.

The correspondence between social class stratification and cultural lifestyles stratification is a classical area of sociological research that originates in the work of the founders of the discipline. Recent decades have witnessed a proliferation of studies analysing the associations between social class positions and cultural lifestyles. One stream of studies analyses the intergenerational transmission of lifestyles, that is, how and to what degree are lifestyles transmitted from one generation to the next, especially from parents to their children. In this dissertation, we continue and expand this work by taking a broader view on intergenerational transmission of socially stratified lifestyles. Theoretically, we draw from the literatures on stratification, socialisation, cultural reproduction, and cultural mobility. The transmission of traditional ‘highbrow’ upper-class lifestyle is well-known in the literature by now, and we contribute to this extant literature by showing that overall cultural engagement is intergenerationally transmitted. We contribute to the emerging literature on the transmission of other lifestyles beyond the more typically studied upper-class lifestyle by showing that lifestyles oriented to popular culture and to mundane culture are also intergenerationally transmitted. Contributing to the cultural mobility studies, we show that parents’ influence is long-lasting but social mobility is associated with lifestyle change, not only at the level of performing a new lifestyle publicly but at the level of personal preferences and dispositions too.

Our research questions are: (1) in what forms are lifestyles transmitted within families from parents to their children; (2) how permanent is the effect of childhood family socialisation; and (3) how does social mobility change the cultural lifestyle adopted during childhood family socialisation? We draw our data from two near- identical, nationally representative Finnish surveys conducted in 2007 and 2018. The data are analysed with various regression analysis techniques and other auxiliary quantitative methods.

We present six main results. Firstly, overall cultural engagement, in this case the total volume of cultural participation, is intergenerationally transmitted from parents to their children. Secondly, more specific patterns of lifestyles – that we call highbrow, popular, and crafts orientations – are also intergenerationally transmitted, and this transmission is symmetric in the sense that for all the orientations, children are more likely to adopt the orientation that their parents have rather than a different one. Thirdly, lifestyle socialisation in the childhood family has permanent effects on individuals’ cultural engagement in that its influence endures even after controlling for other factors influencing an individual’s lifestyle, such as education, age, gender and social mobility. Fourthly, socially mobile individuals are also culturally mobile, even if the effect of the childhood family is still visible in their lifestyle. Fifthly, social mobility can change personal preferences and dispositions practised in private life, such as taste in music and habits of reading literature or watching television. Lastly, education and occupations are not only different domains of stratification, but they adhere to different cultural hierarchies in that different cultural tastes and activities are valued within the education system and in occupational positions, as our analysis of the socially mobile people demonstrates.

In this dissertation we broaden the scope of the research on intergenerational transmission of lifestyles in that we add the overall engagement aspect and specific patterns other than the classical highbrow pattern to the analysis. One of the most salient findings in contemporary research on the correspondence between social classes and lifestyles is that overall cultural engagement increases in tandem with social class position. Adding to this, we show that overall engagement is intergenerationally transmitted, which suggests that this form of cultural inheritance could be the most important contemporary form of lifestyle and status reproduction, for both the upper classes and the lower classes. Moreover, we discern the cores of the social classes – classes of individuals who have the same social class as both of their parents have – and find systematic lifestyle differences between the working class and the middle class in our research context, Finland. In this context, socially upwardly mobile people tend to align with the lifestyles of their social destination, but they also keep some lifestyles they were socialised into in their social origins. This results in dissonant lifestyles where the lifestyle of the upwardly mobile class consists of elements from both their social origins and their social destinations. The methodological contribution arising from this result is that if the socially mobile people are not systematically separated from the cores of classes in research in the correspondence between social class stratification and cultural lifestyle stratification, it could mask the significant differences that may exist between the cores of the classes – such as those we find in the allegedly egalitarian Finland – and thus bias the results so that the resulting lifestyle differences appear smaller than they really are. Overall, this dissertation makes several advances in understudied topics in research on the correspondence between social class stratification and cultural lifestyles stratification and its continuity and change over the generations.