Retrospektiivinen analyysi kolmannen sukupolven LVAD-implantoiduista potilaista

Abstract

Sydämen vajaatoiminta on sairaustila, jossa sydämen pumppauskyky ei riitä ylläpitämään asianmukaista verenkiertoa eri kohde-elimiin vaarantaen niiden normaalia toimintaa. Sydämen vajaatoimintaa hoidetaan pääsääntöisesti konservatiivisesti elintapaohjauksella sekä lääke- ja tahdistinhoidolla. Vaikea-asteisessa sydämen vajaatoiminnassa konservatiiviset hoitomenetelmät ovat harvoin riittäviä, jonka vuoksi saatetaan turvautua kajoavampiin hoitomenetelmiin, kuten mekaanisiin verenkierron tukihoitoihin tai jopa sydämensiirtoon. Sydämensiirtoa pidetään edelleen tuloksiltaan parhaana hoitovaihtoehtona vaikean sydämen vajaatoiminnan hoitoon, mutta sen käyttöä rajoittaa siirtosydänten riittämätön tarjonta. Mekaanisista verenkierron tukihoidoista vasemman kammion mekaanisia tukilaitteita (LVAD, Left Ventricular Assist Device) on tyypillisesti käytetty siltana sydämensiirtoon tai myöhempään päätöksentekoon, mutta yhä etenevin määrin niitä käytetään pysyväishoitoratkaisuna potilailla, jotka eivät ole soveltuvia sydämensiirtoon.

LVAD:ien perusperiaatteena on mekaanisesti avustaa heikentyneesti toimivan vasemman kammion pumppaustoimintaa. LVAD:ien pääkomponentit koostuvat sisäänvirtauskanavasta, pumpusta, ulosvirtauskanavasta, perkutaanisesta virtajohdosta ja ulkoisesta elektronisesta säätöyksiköstä. LVAD- asennus tehdään sternotomiateitse siten, että sisäänvirtauskanava sekä pumppu asennetaan vasemman kammion kärkeen ja ulosvirtauskanava johdetaan nousevaan aorttaan. Ensimmäisen sukupolven LVAD:it hyväksyttiin Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston (FDA, The United States Food and Drug Administration) toimesta kliiniseen käyttöön vuonna 1994. Vuosien saatossa LVAD:ien perusrakenne on pysynyt samana, mutta laitteiden kehitys on näkynyt erityisesti niiden koon pienenemisessä ja pumppurakenteen toimintamallin muutoksessa. HeartMate 3 (HM3, Abbott) ja HeartWare (HVAD, Medtronic) ovat molemmat kolmannen sukupolven LVAD:eja, joiden pumpun toiminta perustuu jatkuvaan sentrifugaaliseen virtaukseen.

Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla saman ajanjakson aikana hoidettujen 29 HM3- ja 29 HVAD- implantoitujen potilaiden preoperatiivisia ominaisuuksia ja implantaation jälkeisiä tuloksia keskenään. Tarkastelun alla olivat erityisesti implantaation jälkeinen 2 vuoden seurannan aikainen kuolleisuus sekä komplikaatioiden (vuoto, aivoverenkiertohäiriö, pumpputromboosi) kehittyminen. Tutkimus suoritettiin retrospektiivisenä tutkimuksena, ja sen aineisto pohjautui Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) potilasasiakirjoihin vuosilta 2021–2022. HYKS toimii toistaiseksi Suomen ainoana keskuksena, jossa tehdään kaikki suomalaisten LVAD-implantaatiot ja sydämensiirrot.

Tutkimuksessa havaittiin HVAD-implantoitujen aivoverenkiertohäiriön kehittymisen riskin olevan 6.2- kertainen HM3-implantoituihin verrattuna. Kuolleisuuden ja muiden komplikaatioiden suhteen ei havaittu merkitsevää eroa vaikkakin pumpputromboosi todettiin 4:llä HVAD-implantoiduilla eikä yhdelläkään HM3- implantoidulla. Riippumatta LVAD:n tyypistä, kuolleisuuteen havaittiin vaikuttavan merkitsevästi postoperatiivinen oikean kammion tukihoito, joka lisäsi kuolleisuuden riskiä 100-kertaiseksi. Lisäksi kuoleman riskiä lisäsivät merkitsevästi myös preoperatiivisen kreatiinin ja tromboplastiiniajan nousu.

Tutkimuslöydösten perusteella HVAD-implantoiduilla saattaisi olevan HM3-implantoituihin verrattuna suurempi riski aivoverenkiertohäiriöille sekä pumpputrombooseille. Lisäksi HM3- sekä HVAD-implantoitujen kuolleisuutta saattaisi lisätä postoperatiivinen RVAD-hoito sekä preoperatiivisesti kreatiinin ja tromboplastiiniajan nousu. Kuitenkin yleisellä tasolla Suomessa implantoitujen HM3- ja HVAD-potilaiden kuolleisuus on pysynyt varsin matalana ja komplikaatoiden kehittyminen on ollut vähäistä. Edellä mainitut ovat saavutettavissa huolellisella implantaatioon päätyvien potilaiden valikoinnilla, tehokkaalla operatiivisella hoidolla ja aktiivisella seurannalla.