A Legal Dogmatic Analysis on the Status of Israeli Settlements in the Occupied West Bank and East Jerusalem

Abstract

Israel on rakentanut vuodesta 1967 asti erinäisiä siirtokuntia Palestiinan miehitetyille alueille. Siirtokuntayhteisöissä asuu Israelin siviiliväestöä, jotka ovat muuttaneet Israelin miehittämille alueille. Siirtokuntien oikeudellinen status kansainvälisen lain silmissä on ollut toistuva puheenaihe kansainvälisen yhteisön keskuudessa. Tutkimuksen tarkoituksena on perehtyä siirtokuntien oikeudelliseen luonteeseen analysoimalla kansainvälisiä sopimuksia, joita on mahdollista oikeudellisesti soveltaa Palestiinan miehitetyille alueille. Tutkimus on luonteeltaan lainopillinen, keskittyen tulkitsemaan miehitykseen ja sodan oikeussääntöihin kytkeytyneitä kansainvälisen lain säännöksiä. Lainopillista analyysia tutkimuksessa tukee teleologinen tulkinta, jonka kautta kansainvälistä lakia tulkitaan ihmisoikeusmyönteisestä perspektiivistä. Kansainvälisen lain tulkinnan tueksi tutkimuksessa hyödynnetään relevanttia oikeuskirjallisuutta sekä kansainvälisten elinten antamia lausuntoja. Tutkimus koostuu kahdesta pääasiallisesta analyysiluvusta, joista ensimmäisessä luodaan oikeudellinen viitekehys kansainvälisen lain soveltamisesta Israelin siirtokuntiin Palestiinassa. Viitekehys muodostuu Wienin valtiosopimusoikeutta koskevasta yleissopimuksesta, Genèven sopimuksesta siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana, ja Haagin yleissopimuksesta koskien maasodan lakeja ja tapoja sekä siihen liitetystä maasodan lakeja ja tapoja koskevasta ohjesäännöstä. Kyseisten kansainvälisten sopimusten tapaoikeudellinen luonne sekä soveltuvuus Israelin miehittämiin Palestiinalaisalueisiin voidaan havainnoida hyödyntäen kansainvälistä oikeuskäytäntöä ja Yhdistyneiden kansakuntien elinten aiheesta tuottamia lausuntoja. Toisessa analyysiluvussa tarkastellaan, mitä kansainvälisoikeudellisia oikeusnormeja tulkitsemalla siirtokuntien oikeudellinen status kansainvälisen lain silmissä voidaan muodostaa. Tutkimus osoittaa, että Israelin valtio rikkoo useita edellä mainituissa sopimuksissa ilmeneviä oikeusnormeja siirtokuntaprojektillaan. Muun muassa miehittävän valtion siviiliväestön siirtäminen miehitetyille alueille, yksityisen ja valtionomaisuuden käyttäminen siirtokuntien laajentamiseen, sekä miehitettyjen alueiden status quon muuttaminen ovat kansainvälisen lain vastaista toimintaa. Pääasiallinen siirtokuntien laittoman luonteen muodostava tekijä on Genèven neljännen yleissopimuksen artiklan 49 rikkominen siirtämällä Israelin siviiliväestöä miehitetyille alueille, muuttaen Palestiinalaisalueiden väestörakennetta merkittävällä tavalla.