Innovaatioiden ja talouskasvun empiirinen yhteys

Abstract

Teknologista kehitystä eli innovaatioita pidetään yleisesti yhtenä tärkeimmistä pitkän aikavälin talouskasvua määrittävistä tekijöistä. Esimerkiksi talouskasvun perusteoriaan kuuluvassa Solowin kasvumallissa innovaatio on ainoa pitkän aikavälin talouskasvua selittävä tekijä. Vaikka kasvuteoriassa talouskasvun ja innovaation välinen yhteys on selkeä, niin empiirisen yhteyden todentamiseen liittyy haasteita. Innovaatio on monimutkainen ja abstrakti ilmiö, joten sen suora mittaaminen ei ole mahdollista - innovaation määrää voidaan ainoastaan estimoida välillisesti erilaisia innovaatiomittareita käyttäen.

Innovaatiota on tyypillisesti mitattu muun muassa tutkimus- ja kehityskuluilla tai patenteilla. Molempiin mittareihin liittyy sekä hyviä että huonoja puolia. Tutkimus- ja kehityskulujen ajatellaan kuvaavan innovaatioiden määrää, sillä tutkimus- ja kehitystoiminta on tärkeä osa innovaatioprosessia. Toisaalta, koska tutkimus- ja kehityskulut mittaavat ainoastaan innovaatioprosessin panoksia, niin mittarina se ei välttämättä kerro paljoakaan tuotoksesta eli innovaatioiden todellisesta määrästä. Patentit sen sijaan mittaavat innovaatioprosessin tuotosta, mutta ainoastaan osittain. Patentit kuvastavat innovaation määrän kehitystä epätäydellisesti, sillä patentointi ei ole välttämätön osa innovaatioprosessia. Lisäksi kaikkien patentoitujen teknologioiden ei voida katsoa olevan innovaatioita. Patentoinnin todennäköisyys voi myös vaihdella maittain ja yli ajan, mikä edelleen heikentää sen toimivuutta innovaation mittarina.

Tutkielman tavoitteena on selvittää innovaatioiden empiirisiä vaikutuksia pitkän aikavälin talouskasvuun. Tämän lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten innovaatiomittarin valinta sekä käytetty empiirinen menetelmä vaikuttavat innovaation estimointituloksiin ja niiden tulkintaan. Toisin sanoen tutkielmassa pyritään selvittämään, kuinka herkkä innovaation ja talouskasvun empiirinen yhteys on eri oletuksille. Tutkimusongelman ratkaisua pohjustetaan katsauksella aikaisempaan kirjallisuuteen, jonka jälkeen tehdään oma ekonometrinen analyysi. Tutkielman empiirisessä osassa hyödynnetään 23 OECD-maan paneeliaineistoa vuosilta 1990–2019.

Empiiriset havainnot noudattavat pitkälti aikaisemman kirjallisuuden tuloksia, eli innovaatioiden taloudelliset vaikutukset osoittautuvat pääosin positiivisiksi ja osittain tilastollisesti merkitseviksi. Kuten aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessakin, tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä patenttien osalta havaitaan positiivinen vaikutus myös innovaatioiden kansainvälisille ulkoisvaikutuksille. Tutkielmassa esitetyt estimaatit ovat kuitenkin pääosin aikaisemman kirjallisuuden estimaatteja pienempiä. Empiiristen tulosten robustisuutta tarkastellessa havaitaan, että innovaatiomittarin valinta ja ekonometrinen menetelmä voivat vaikuttaa huomattavasti estimaattien suuruuteen, mutta ei niinkään niiden suuntaan. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että empiiristen tulosten tulkinta on mallien välillä yhtäläinen ja että tulokset eivät ole kovin herkkiä eri oletuksille.