Tunnekategorioiden eriytyneisyys 8–13-vuotiailla

Abstract

Tunnetaidot ovat keskeinen elämässä pärjäämistä ja menestymistä tukeva tekijä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tunnetaitojen perustaan liittyvää tunnekategorioiden eriytyneisyyttä tunteen kolmen komponentin näkökulmasta. Tunneprosessin määrittelyssä tukeudutaan komponenttimalliin, ja sen pohjalta tarkasteltaviksi tunnekomponenteiksi on valittu tunteen tunnistaminen kasvonilmeestä, tunteisiin liitetyt käyttäytymistendenssit sekä tunteisiin liitetyt sydämen sykkeen muutokset. Tunnekäsitteen teoreettisena viitekehyksenä toimii tunnekategorinen lähestymistapa, jonka mukaan ihmisen kokemusmaailmassa on havaittavissa melko stabiileja tunnekategorioita. Mukana on kehityksellinen näkökulma, ja tutkimuksessa selvitetään tunnekokemusten eriytyneisyyden kehitystä 8–13-vuotiailla lapsilla vertaillen 8–10- ja 11–13-vuotiaiden ryhmiä. Lisäksi mukana on aikuisten vertailuaineisto. Tutkimuksessa tarkastellaan tunnekategorioiden eriytyneisyyden kehitystä kunkin tunnekomponentin osalta sekä vertaillaan tunnekomponenttien eriytyneisyyttä toisiinsa.

Tutkimuksessa hyödynnettiin Tunteet läpi elämän -tutkimushankkeessa syksyn 2021 ja kevään 2022 välillä kerättyä lasten (n = 70) ja aikuisten (n = 19) aineistoa. Tutkittavat kävivät kahden tunnin tutkimuskäynnin Tampereen yliopiston Human Information Processing -laboratorion tiloissa. Tutkimuksen aineistona käytettiin FEFA-2-kasvojentunnistustehtävän tuottamaa tietoa tunteiden tunnistamisesta kasvonilmeestä, tunnekokemushaastattelun tuottamaa tietoa käyttäytymistendensseistä sekä videoiden katselun aikana kerättyä sykeaineistoa. Tilastollisina menetelminä käytettiin tunnekomponenttien eriytyneisyyden kehitystä tarkasteltaessa toistomittausten varianssianalyysiä ja tunnekomponenttien eriytyneisyyttä vertailtaessa samankaltaisuusanalyyseja.

Tutkimuksessa havaittiin, että tunteen tunnistamisen tarkkuus kasvonilmeestä kehittyy tutkitulla ikävälillä kohti aikuisuutta. Tunnistusnopeuden havaittiin olevan aikuisen kaltaista 11 vuoden iässä. Käyttäytymistendenssien ja sykkeen osalta ei havaittu ikäryhmäeroja, ja jo 8-vuotiaat ovat näissä tunnekomponenteissa aikuisen tasolla. Käyttäytymistendenssien kohdalla havaittiin, että tendenssien raportointi lisääntyy iän mukana ja toisaalta aikuisetkaan eivät välttämättä osaa sanoittaa tendenssejä kaikille tunteille. Lisäksi tunnekategorioiden eriytyneisyys havaittiin aikuisten ja lasten ryhmien välillä samankaltaiseksi kasvonilmeiden tunnistamisessa, kohtalaisen samankaltaiseksi käyttäytymistendensseissä ja erilaiseksi sydämen sykkeessä. Kolmesta tutkitusta tunnekomponentista kasvonilmeet voitiin havaita eriytyneimmäksi tunnekomponentiksi ja sydämen syke vähiten eriytyneimmäksi.

Tutkimus toi perustietoa lasten tunnekehityksestä keskilapsuuden ajalta. Tutkimuksessa havaittiin tunteiden eriytyneisyyden lisääntyvän tutkitulla ikävälillä ainakin joissain tunnekomponenteissa ja tunnekategorioiden eriytyneisyyden kehityksen eroavan tunnekomponenttien välillä. Tulosten pohjalta nousee esille jatkotutkimustarpeita. Tunnekehityksen tarkempi kartoittaminen ja normatiivisen kehityskulun rakentaminen voi auttaa arvioimaan lasten tunnekehitystä ja sen mahdollisia puutteita sekä tukemaan kehitystä puutteiden mukaisesti kohdennetuin interventioin.