Yleinen tarve lunastusperusteena

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pakkolunastuksen yleistä tarvetta. Yleiselle tarpeelle ei löydy lainsäädännöstä tarkempaa määritelmää eikä oikeuslähteissä pyritä muodostamaan edes yleisiä reunaehtoja sille, mitä yleiseltä tarpeelta vaaditaan. Tästä syystä yleinen tarve jää lainsäädännön tasolla tulkinnanvaraiseksi. Tutkimuksen tarkoitus on vähentää yleiseen tarpeeseen liittyvää tulkinnanvaraisuutta, jonka vuoksi tutkimuksen ensimmäinen tutkimuskysymys on, mitkä ovat yleisen tarpeen oikeudelliset reunaehdot. Yleinen tarve on asetettu yhdeksi ehdoksi omaisuuden suojan perusoikeuteen sisältyvään lakivaraukseen, joka oikeuttaa rajoittamaan omaisuuden suojaa pakkolunastuksella. Yleiseen tarpeeseen liittyvä tulkinnanvaraisuus tekee väistämättä myös itse lakivarauksesta tulkinnanvaraisen. Käytännön tilanteissa omaisuuden omistajan ja lunastuksen hakijan näkemykset eroavat usein siitä, täyttyykö lakivarauksen yleisen tarpeen ehto eli onko tosiasiassa perusteita sille, että omaisuuden suojan perusoikeutta voidaan rajoittaa pakkolunastuksella. Tästä syystä tutkimuksen toinen tutkimuskysymys on, milloin yleisen tarpeen ehdon voidaan katsoa täyttyvän, jotta omaisuuden suojan perusoikeutta voidaan rajoittaa pakkolunastuksella. Tutkimuksessa hyödynnetään lainopillista eli oikeusdogmaattista menetelmää, jonka avulla tulkitaan ja systemoidaan aiheeseen liittyvää voimassa olevaa oikeutta. Tutkimuksen lähteet perustuvat oikeuslähdeopin mukaisiin oikeuslähteisiin. Merkittävimpinä lähteinä hyödynnetään perustuslakia, lakia kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta sekä maankäyttö- ja rakennuslakia. Lakien lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään näiden lakien valmisteluaineistoja, korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja sekä oikeuskirjallisuutta. Johtopäätöksenä havaitaan, että yleiselle tarpeelle on haastavaa pyrkiä muodostamaan tarkkaa määritelmää. Tämän tutkimuksen perusteella oikeudellisina reunaehtoina yleiselle tarpeelle voidaan nähdä, että yleisen tarpeen on oltava sidoksissa aikaan ja olosuhteisiin, minkä takia se on arvioitava tapauskohtaisesti. Yleisen tarpeen on palveltava pääasiallisesti sekä välittömästi yleistä etua, ja yleisen tarpeen täytyy tuottaa yleiseltä kannalta relevanttia hyötyä. Yleisen tarpeen täytyy lisäksi olla perusteltu. Tutkimuksen perusteella lakivarauksen yleisen tarpeen ehdon voi täyttää esimerkiksi yhteiskunnallisesti välttämättömän tehtävän hoitaminen sekä yleistä relevanttia hyötyä tuottava yhdyskuntarakentaminen. Myös kaavassa olevat aluevaraukset voivat täyttää yleisen tarpeen ehdon.