Kiusaamisen diskurssit varhaiskasvatussuunnitelmissa ja kiusaamisen ehkäisyn suunnitelmissa: Kriittinen diskurssianalyysi
Rosenlund, Jenna (2023)
2023
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305035060
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305035060
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, millaisten diskurssien kautta kiusaaminen rakentuu varhaiskasvatussuunnitelmien kiusaamisen ehkäisyn osuuksissa. Kiusaamistutkimuksen juuret ovat psykologian tieteenalalla, mutta vuosien saatossa kiusaamista on tutkittu myös monilla muilla tieteenaloilla. Koska kiusaamisen tutkimus on laajaa, on tutkimuskirjallisuudesta löydettävissä useampia erilaisia lähestymistapoja kiusaamisen tutkimukseen ja kiusaamisen teoreettiseen selittämiseen.
Tämä tutkielma on osa laadullista tutkimusperinnettä ja tutkimusmenetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi. Tutkielmassa noudatettiin kriittiselle diskurssianalyysille tyypillisiä tapoja analysoida tekstiä. Analyysin apuna käytettiin kolmea analyyttistä kysymystä. Näiden kysymysten avulla aineistosta tarkasteltiin kiusaamisen ehkäisylle esitettyjä syitä ja merkityksiä, eri toimijoiden positioita sekä kiusaamisen ehkäisemiseksi esitettyjä toimenpiteitä. Aineistona toimivat 15 ositetulla otannalla valitun kunnan kiusaamisen ehkäisyn suunnitelmat. Suunnitelmien toteutustapa kunnissa oli vaihteleva. Ne olivat joko osana kunnan varhaiskasvatussuunnitelmatekstiä tai oma erillinen suunnitelmansa.
Aineistossa mukana olevista kiusaamisen ehkäisyn suunnitelmista löytyi neljä kiusaamiseen liittyvää diskurssia. Diskurssit olivat rakenteellinen diskurssi, ryhmädiskurssi, kokemuksellinen diskurssi ja yksilödiskurssi. Näistä eniten esillä oli ryhmädiskurssi. Tämä on luontevaa, koska varhaiskasvatus on ryhmämuotoista toimintaa. Kiusaaminen on kuitenkin monimuotoinen ja kompleksinen ilmiö, joten sitä olisi tärkeää tarkastella monipuolisesti. Tähän olikin jo jonkin verran aineistossa pyrkimystä.
Tämä tutkielma ja sen tulokset osallistuvat omalta osaltaan kiusaamisesta käytävään keskusteluun ja tuovat uutta tietoa erityisesti siitä millaisten diskurssien kautta kiusaaminen tällä hetkellä varhaiskasvatuksen kontekstissa rakentuu.
Tämä tutkielma on osa laadullista tutkimusperinnettä ja tutkimusmenetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi. Tutkielmassa noudatettiin kriittiselle diskurssianalyysille tyypillisiä tapoja analysoida tekstiä. Analyysin apuna käytettiin kolmea analyyttistä kysymystä. Näiden kysymysten avulla aineistosta tarkasteltiin kiusaamisen ehkäisylle esitettyjä syitä ja merkityksiä, eri toimijoiden positioita sekä kiusaamisen ehkäisemiseksi esitettyjä toimenpiteitä. Aineistona toimivat 15 ositetulla otannalla valitun kunnan kiusaamisen ehkäisyn suunnitelmat. Suunnitelmien toteutustapa kunnissa oli vaihteleva. Ne olivat joko osana kunnan varhaiskasvatussuunnitelmatekstiä tai oma erillinen suunnitelmansa.
Aineistossa mukana olevista kiusaamisen ehkäisyn suunnitelmista löytyi neljä kiusaamiseen liittyvää diskurssia. Diskurssit olivat rakenteellinen diskurssi, ryhmädiskurssi, kokemuksellinen diskurssi ja yksilödiskurssi. Näistä eniten esillä oli ryhmädiskurssi. Tämä on luontevaa, koska varhaiskasvatus on ryhmämuotoista toimintaa. Kiusaaminen on kuitenkin monimuotoinen ja kompleksinen ilmiö, joten sitä olisi tärkeää tarkastella monipuolisesti. Tähän olikin jo jonkin verran aineistossa pyrkimystä.
Tämä tutkielma ja sen tulokset osallistuvat omalta osaltaan kiusaamisesta käytävään keskusteluun ja tuovat uutta tietoa erityisesti siitä millaisten diskurssien kautta kiusaaminen tällä hetkellä varhaiskasvatuksen kontekstissa rakentuu.