”En vihaa mun lapsia. Vihaan itseäni äitinä." : Kategoria-analyysi äitiyden katumisesta ja siihen kytkeytyvistä kulttuurisista ihanteista
Kiukas, Adalia (2023)
Kiukas, Adalia
2023
Yhteiskuntatutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305035028
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305035028
Tiivistelmä
Perehdyn tutkielmassani kategoria-analyysin keinoin siihen, miten äidit kuvaavat katumuksen kokemuksia, millaisia responsseja äidit kohtaavat katumuksen kokemuksiin liittyen sekä miten katumuksen kuvaukset ja niihin tuotetut responssit osallistuvat äitiyden kulttuuristen ihanteiden rakentamiseen. Vanhemmuus on etenkin Suomessa hyvin sukupuolittunut yksikkö. Äitiys sisältää monia eri kulttuurisia ihanteita, odotuksia ja vaatimuksia. Katumusta ei tyypillisesti liitetä osaksi äitiyden kokemusta siinä mielessä, että katumuksen kohteena olisi äidiksi ryhtyminen ylipäätään. Lasten hankkimisen katuminen onkin keskustelunaiheena hiljainen ja anonyymi. Äitien vaietut ja vaiennetut katumuskokemukset jäävät piiloon ilmiön tabun luonteensa vuoksi, jolloin ne säilyttävät marginaalisen asemansa harvinaiseksi tai mahdottomaksi miellettynä ilmiönä. Osallistun tutkielmallani näkymättömän äitiyskokemuksen valaisemiseen tuottaakseni tietoa äitien sosiaaliseen todellisuuteen kytkeytyvästä merkityskirjosta
Taustoitan tutkielmaani feministisellä teorialla ja tarkemmin äitimyytin käsitteellä sekä tunnesääntöjen teorialla. Aineistoni koostuu Jodel-keskustelupalstan anonyymeistä, #kadutkolapsia-aihetunnisteella merkityistä kirjoituksista sekä viestiketjuista kyseisen keskustelupalstan äidit-aihekanavalla. Näissä kirjoituksissa äidit jakavat kokemuksiaan äitiyden katumisesta. Kategoria-analyysin avulla pääsen tarkastelemaan sitä, millaisia odotuksia, merkityksiä ja vaatimuksia äitiyttä kohtaan aineistoni äidit ovat sisäistäneet ja toisaalta, miten he itse osallistuvat näiden rakentamiseen.
Aineistostani nousi esiin äitien käyttämä nimitys äiti-ihmisistä. Äiti-ihmisyys muodostuu äitiyttä kohtaan tuotetuista ihanteista, odotuksista ja vaatimuksista. Ollakseen äiti-ihminen ei tarvitse olla äiti, vaan se on aineistoni mukaan lasten hankkimisesta riippumaton piirre. Tyypillisesti aineistoni äidit eivät identifioituneet äiti-ihmisiksi, vaan päinvastoin ei-äiti-ihmisiksi. Kuten äiti-ihmisyys, ei-äiti-ihmisyys näyttäytyy aineistoni perusteella piirteenä, joka ei ole riippuvainen naisten faktuaalisesta asemasta äitinä tai lapsettomana. Äiti-ihmisyys ja ei-äitiihmisyys rakentuvat äitien katumuskirjoituksissa sisäsyntyisinä ominaisuuksina, jotka merkityksellistyvät odotusten, odottamattomien tunteiden, vaatimusten ja kuormituksen ristipaineessa. Responsseissa äitien katumuskirjoituksiin esiintyivät näkemykset katumuksesta sallittuna, mutta rajattavana kokemuksena, yksinäisen vanhemmuuden oireena sekä epäoikeudenmukaisuutena. Tyypillisesti katumusta kuvanneet äidit ottivat sisäistämänsä ihanteet ja odotukset annettuina, mikä osaltaan ylläpitää ja rakentaa näitä ihanteita. Sen sijaan responsseissa esiintyi useammin kritiikkiä vallitsevia ihanteita ja ydinperhekulttuuria kohtaan. Aineistoni äidit korostivat, ettei katumus kohdistu henkilökohtaisesti lapsiin, vaan äitien päätökseen ryhtyä äidiksi ylipäätään.
Tulokset osoittavat, että äitiyden katuminen on jaettu kokemus, jonka perusteisiin liitetään paljon eri kulttuurisiin ihanteisiin kytkeytyviä merkityksiä. Aineistoni äitien samaistumattomuus äiti-ihmisiin näyttäytyy paikoin reaktiona hylkiä ulkopuolelta asetettua, kapeaa ja luonnollistettua äitimuottia. Näin ollen tutkielmani jättää jälkeensä kysymyksen siitä, miltä äitiyden katumuskokemukset näyttäisivät, jos äidit saisivat toteuttaa äitiyttä itselleen luontevalla tavalla. Äitiyden ihanteiden ja niiden rakentumisen tutkiminen äitien katumuskirjoituksissa tarjoaa mahdollisuuden äiteihin kohdistuvien vaatimusten kriittiseen tarkasteluun ja äitien oman aktiivisen toimijuuden vahvistamiseen. Äitien näkymättömiin jäävän sosiaalisen todellisuuden valottaminen avaa uusia näkökulmia vanhemmuuden jakautumiseen ja kuormittavuuteen sekä kutsuu pohtimaan keinoja sukupuolten välisen tasa-arvon lisäämiseen.
Taustoitan tutkielmaani feministisellä teorialla ja tarkemmin äitimyytin käsitteellä sekä tunnesääntöjen teorialla. Aineistoni koostuu Jodel-keskustelupalstan anonyymeistä, #kadutkolapsia-aihetunnisteella merkityistä kirjoituksista sekä viestiketjuista kyseisen keskustelupalstan äidit-aihekanavalla. Näissä kirjoituksissa äidit jakavat kokemuksiaan äitiyden katumisesta. Kategoria-analyysin avulla pääsen tarkastelemaan sitä, millaisia odotuksia, merkityksiä ja vaatimuksia äitiyttä kohtaan aineistoni äidit ovat sisäistäneet ja toisaalta, miten he itse osallistuvat näiden rakentamiseen.
Aineistostani nousi esiin äitien käyttämä nimitys äiti-ihmisistä. Äiti-ihmisyys muodostuu äitiyttä kohtaan tuotetuista ihanteista, odotuksista ja vaatimuksista. Ollakseen äiti-ihminen ei tarvitse olla äiti, vaan se on aineistoni mukaan lasten hankkimisesta riippumaton piirre. Tyypillisesti aineistoni äidit eivät identifioituneet äiti-ihmisiksi, vaan päinvastoin ei-äiti-ihmisiksi. Kuten äiti-ihmisyys, ei-äiti-ihmisyys näyttäytyy aineistoni perusteella piirteenä, joka ei ole riippuvainen naisten faktuaalisesta asemasta äitinä tai lapsettomana. Äiti-ihmisyys ja ei-äitiihmisyys rakentuvat äitien katumuskirjoituksissa sisäsyntyisinä ominaisuuksina, jotka merkityksellistyvät odotusten, odottamattomien tunteiden, vaatimusten ja kuormituksen ristipaineessa. Responsseissa äitien katumuskirjoituksiin esiintyivät näkemykset katumuksesta sallittuna, mutta rajattavana kokemuksena, yksinäisen vanhemmuuden oireena sekä epäoikeudenmukaisuutena. Tyypillisesti katumusta kuvanneet äidit ottivat sisäistämänsä ihanteet ja odotukset annettuina, mikä osaltaan ylläpitää ja rakentaa näitä ihanteita. Sen sijaan responsseissa esiintyi useammin kritiikkiä vallitsevia ihanteita ja ydinperhekulttuuria kohtaan. Aineistoni äidit korostivat, ettei katumus kohdistu henkilökohtaisesti lapsiin, vaan äitien päätökseen ryhtyä äidiksi ylipäätään.
Tulokset osoittavat, että äitiyden katuminen on jaettu kokemus, jonka perusteisiin liitetään paljon eri kulttuurisiin ihanteisiin kytkeytyviä merkityksiä. Aineistoni äitien samaistumattomuus äiti-ihmisiin näyttäytyy paikoin reaktiona hylkiä ulkopuolelta asetettua, kapeaa ja luonnollistettua äitimuottia. Näin ollen tutkielmani jättää jälkeensä kysymyksen siitä, miltä äitiyden katumuskokemukset näyttäisivät, jos äidit saisivat toteuttaa äitiyttä itselleen luontevalla tavalla. Äitiyden ihanteiden ja niiden rakentumisen tutkiminen äitien katumuskirjoituksissa tarjoaa mahdollisuuden äiteihin kohdistuvien vaatimusten kriittiseen tarkasteluun ja äitien oman aktiivisen toimijuuden vahvistamiseen. Äitien näkymättömiin jäävän sosiaalisen todellisuuden valottaminen avaa uusia näkökulmia vanhemmuuden jakautumiseen ja kuormittavuuteen sekä kutsuu pohtimaan keinoja sukupuolten välisen tasa-arvon lisäämiseen.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8709]