Home Care Clients’ Risk of Unplanned Hospitalization : Predictors and Risk Classification
Rönneikkö, Jukka (2023)
Rönneikkö, Jukka
Tampere University
2023
Lääketieteen, biotieteiden ja biolääketieteen tekniikan tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine, Biosciences and Biomedical Engineering
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-06-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2839-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2839-9
Tiivistelmä
Tausta. Säännöllisen kotihoidon asiakkaat ovat alttiita monille haittatapahtumille, mm. ennalta suunnittelemattomalle sairaalahoidolle. Sairaalahoitoa ennustavien riskitekijöiden tunteminen ja yksilöllisen riskin suuruutta luokittelevien seulontatyökalujen hyödyntäminen saattaisivat auttaa löytämään ne kotihoidon asiakkaat, joilla riski on erityisen suuri. Riskiryhmään kuuluvien asiakkaiden kokonaistilanteen selvittäminen voisi vähentää ennalta suunnittelemattoman sairaalahoidon tarvetta. RAI-HC-arviointijärjestelmä (the Resident Assessment Instrument-Home Care) on kotihoidon asiakkaan kokonaistilanteen systemaattiseen arviointiin kehitetty arviointityökalu.
Tavoitteet. Tutkimuksen tavoite oli selvittää kotihoidon palvelujen piiriin tulleen asiakkaan suunnittelemattoman sairaalahoidon riskitekijät, tavallisimmat sairaalahoidon syyt sekä arvioida RAI-HC-arviointijärjestelmään perustuvien mittareiden kykyä luokitella sairaalahoitoon joutumisen riskiä.
Aineisto ja menetelmät. Tutkimukset perustuivat aiempaan rekisteritietoon. Aineistoina tutkimuksissa I ja II olivat säännöllisen kotihoidon asiakkaiden kansalliset RAI-HC-arviointitiedot, jotka yhdistettiin valtakunnallisiin sairaalajaksotietoihin ja tutkimuksissa III ja IV Tampereen kotihoidon RAI-HC-arvioinnit, jotka yhdistettiin Tampereen sairaaloitten potilasrekisteritietoihin. Seuranta-aika tutkimuksissa I ja II oli yksi vuosi ja tutkimuksissa III ja IV 180 päivää RAI-HC -arvioinnista. Päätetapahtuma oli arvioinnin jälkeinen ensimmäinen ennalta suunnittelematon sairaalahoitojakso, jonka toteuduttua asiakkaan seuranta päättyi. Regressioanalyysia käyttäen määritettiin RAI-muuttujien ja sairaalahoidon sekä sairaalahoidon syiden väliset riippuvuudet, tutkimuksessa IV myös riippuvuus DIVERT-algoritmin (Detection of Indicators and Vulnerabilities for Emergency Room Trips Scale) eri riskitasoihin. Tutkimuksessa III selvitettiin DIVERT :n ja eräiden muiden RAI-HC-mittareiden osuvuus luokitella sairaalahoidon riskiä määrittämällä AUC (käyränalainen pinta-ala) -arvot.
Alkuperäistä DIVERT- algoritmia muokattiin todettujen riippuvuuksien perusteella. Muokattujen algoritmien osuvuus luokitella sairaalahoidon riskiä määritettiin laskemalla muokatuille algoritmeille AUC -arvot.
Tulokset. Uusista kotihoidon asiakkaista 43 % joutui sairaalahoitoon ainakin kerran vuoden aikana ja 64 % 80 vuotta täyttäneistä kahden vuoden tutkimusjakson aikana. Merkittävin sairaalahoitoa ennakoiva riskitekijä oli aiempi sairaalahoitojakso, ja tavallisin sairaalahoidon syy erilaiset infektiosairaudet, näistä tavallisimpana virtsatietulehdus. Infektiosairauksien todennäköisyyttä lisäsivät kotihoidon asiakkuuden alussa todetut ihon haavaumat, fyysisen ja älyllisen toimintakyvyn heikentyminen ja päivittäinen virtsankarkailuoire. Yksinäisyyden tunne lisäsi todennäköisyyttä, että sairaalahoidon syy oli jokin geriatrinen oire ilman tarkempaa diagnoosia.
RAI-mittareista sairaalahoidon riskiä luokitteli parhaiten DIVERT-algoritmi (AUC 0,62) mutta sen osuvuus heikkeni vanhemmissa ikäryhmissä. Kotihoidon asiakkaat, joilla DIVERT-luokituksen mukainen riski joutua sairaalaan oli suurin, myös joutuivat sairaalaan nopeimmin arvioinnin jälkeen. Virtsankarkailuoireen ja heikentyneen kognition lisääminen muuttujina algoritmiin ei parantanut algoritmin riskinerottelukykyä.
Johtopäätökset. Kotihoidon palveluja aloitettaessa kotihoidon asiakkaan kokonaistilanne on usein haastava ja palvelujen alussa heihin tulisi kohdentaa laaja- alainen toimintakyvyn ja terveydentilan arviointi taustalla olevien ja ennustetta heikentävien tekijöiden tunnistamiseksi. RAI-HC-arviointityökalun avulla on mahdollista tunnistaa sairaalahoitoon joutumiseen liittyviä riskitekijöitä ja tunnistaa ne kotihoidon asiakkaat, joilla riski on suurin ja jotka ovat kiireellisimmän terveydentilan ja toimintakyvyn arvioinnin tarpeessa sairaalaan joutumisen riskin pienentämiseksi.
Tavoitteet. Tutkimuksen tavoite oli selvittää kotihoidon palvelujen piiriin tulleen asiakkaan suunnittelemattoman sairaalahoidon riskitekijät, tavallisimmat sairaalahoidon syyt sekä arvioida RAI-HC-arviointijärjestelmään perustuvien mittareiden kykyä luokitella sairaalahoitoon joutumisen riskiä.
Aineisto ja menetelmät. Tutkimukset perustuivat aiempaan rekisteritietoon. Aineistoina tutkimuksissa I ja II olivat säännöllisen kotihoidon asiakkaiden kansalliset RAI-HC-arviointitiedot, jotka yhdistettiin valtakunnallisiin sairaalajaksotietoihin ja tutkimuksissa III ja IV Tampereen kotihoidon RAI-HC-arvioinnit, jotka yhdistettiin Tampereen sairaaloitten potilasrekisteritietoihin. Seuranta-aika tutkimuksissa I ja II oli yksi vuosi ja tutkimuksissa III ja IV 180 päivää RAI-HC -arvioinnista. Päätetapahtuma oli arvioinnin jälkeinen ensimmäinen ennalta suunnittelematon sairaalahoitojakso, jonka toteuduttua asiakkaan seuranta päättyi. Regressioanalyysia käyttäen määritettiin RAI-muuttujien ja sairaalahoidon sekä sairaalahoidon syiden väliset riippuvuudet, tutkimuksessa IV myös riippuvuus DIVERT-algoritmin (Detection of Indicators and Vulnerabilities for Emergency Room Trips Scale) eri riskitasoihin. Tutkimuksessa III selvitettiin DIVERT :n ja eräiden muiden RAI-HC-mittareiden osuvuus luokitella sairaalahoidon riskiä määrittämällä AUC (käyränalainen pinta-ala) -arvot.
Alkuperäistä DIVERT- algoritmia muokattiin todettujen riippuvuuksien perusteella. Muokattujen algoritmien osuvuus luokitella sairaalahoidon riskiä määritettiin laskemalla muokatuille algoritmeille AUC -arvot.
Tulokset. Uusista kotihoidon asiakkaista 43 % joutui sairaalahoitoon ainakin kerran vuoden aikana ja 64 % 80 vuotta täyttäneistä kahden vuoden tutkimusjakson aikana. Merkittävin sairaalahoitoa ennakoiva riskitekijä oli aiempi sairaalahoitojakso, ja tavallisin sairaalahoidon syy erilaiset infektiosairaudet, näistä tavallisimpana virtsatietulehdus. Infektiosairauksien todennäköisyyttä lisäsivät kotihoidon asiakkuuden alussa todetut ihon haavaumat, fyysisen ja älyllisen toimintakyvyn heikentyminen ja päivittäinen virtsankarkailuoire. Yksinäisyyden tunne lisäsi todennäköisyyttä, että sairaalahoidon syy oli jokin geriatrinen oire ilman tarkempaa diagnoosia.
RAI-mittareista sairaalahoidon riskiä luokitteli parhaiten DIVERT-algoritmi (AUC 0,62) mutta sen osuvuus heikkeni vanhemmissa ikäryhmissä. Kotihoidon asiakkaat, joilla DIVERT-luokituksen mukainen riski joutua sairaalaan oli suurin, myös joutuivat sairaalaan nopeimmin arvioinnin jälkeen. Virtsankarkailuoireen ja heikentyneen kognition lisääminen muuttujina algoritmiin ei parantanut algoritmin riskinerottelukykyä.
Johtopäätökset. Kotihoidon palveluja aloitettaessa kotihoidon asiakkaan kokonaistilanne on usein haastava ja palvelujen alussa heihin tulisi kohdentaa laaja- alainen toimintakyvyn ja terveydentilan arviointi taustalla olevien ja ennustetta heikentävien tekijöiden tunnistamiseksi. RAI-HC-arviointityökalun avulla on mahdollista tunnistaa sairaalahoitoon joutumiseen liittyviä riskitekijöitä ja tunnistaa ne kotihoidon asiakkaat, joilla riski on suurin ja jotka ovat kiireellisimmän terveydentilan ja toimintakyvyn arvioinnin tarpeessa sairaalaan joutumisen riskin pienentämiseksi.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4943]