Työtä koskevien vaikutusmahdollisuuksien yhteys työpahoinvointiin

Abstract

Työhyvinvointia on tärkeää tutkia, koska sillä on kauaskantoisia vaikutuksia niin yksilöiden, organisaatioiden kuin koko yhteiskunnankin tasolla. Tämän tutkielman aiheena on palkansaajan työtä koskevien vaikutusmahdollisuuksien yhteys koettuun työpahoinvointiin. Tavoitteena on selvittää, kuinka suuri osa vastaajista koki stressiä ja uupumusta koronapandemian aikana syksyllä 2020, ja onko työtahtia tai työn tekemisen paikkaa koskevilla vaikutusmahdollisuuksilla tilastollista yhteyttä työpahoinvointiin. Tutkielmassa vastaajien kokemusta työpahoinvoinnista tarkastellaan stressi- ja uupumusmuuttujista muodostetulla työpahoinvointi-summamuuttujalla. Myös sukupuolen yhteyksiä työpahoinvoinnin ja vaikutusmahdollisuuksien yhteyteen selvitetään. Aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessa työtä koskevilla vaikutusmahdollisuuksilla ja erityisesti työntekijän autonomialla on huomattu olevan positiivinen yhteys työhyvinvointiin. Stressin ja uupumuksen on todettu heikentävät työhyvinvointia sekä lisäävän työpahoinvointia, ja erityisesti uupumuksen on huomattu olevan naisilla yleisempää kuin miehillä. Aineistona tutkielmassa on vuoden 2020 työolobarometri. Työolobarometri on työ- ja elinkeinoministeriön teettämä vuosittainen otantatutkimus, joka selvittää suomalaisten palkansaajien työelämän laatua ja työolojen muutosta. Työolobarometrin otos on poimittu työvoimatutkimuksen otoksesta ja sen perusjoukon muodostavat suomenkieliset 18–64 -vuotiaat palkansaajat, joiden säännöllinen työaika on vähintään 10 tuntia viikossa. Tutkimusaineistoa analysoidaan tutkielmassa kvantitatiivisin menetelmin, ristiintaulukointia ja elaborointia hyödyntäen. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa tarkastellaan stressi- ja uupumusmuuttujien frekvenssejä ja muodostetaan niistä summamuuttuja työpahoinvointi. Myös työtä koskevia vaikutusmahdollisuuksia kuvataan frekvenssitaulukoiden avulla. Analyysin toisessa vaiheessa tarkastellaan ristiintaulukointia hyödyntäen sekä työtahtia että työn tekemisen paikkaa koskevien vaikutusmahdollisuuksien yhteyttä työpahoinvointiin, jonka jälkeen tarkasteluun otetaan mukaan myös sukupuoli. Tulokset osoittavat, että stressin ja uupumuksen kokemukset ovat jakautuneet samansuuntaisesti vastaajien kesken, ja että noin kaksi kolmasosaa vastaajista koki vain vähän työpahoinvointia, noin joka viides koki jonkin verran työpahoinvointia ja 14 % vastaajista koki paljon työpahoinvointia. Vastaajat, jotka pystyivät vaikutta maan omaan työtahtiinsa, kokivat vähemmän työpahoinvointia kuin ne, joilla tätä vaikutusmahdollisuutta ei ollut. Sen sijaan työn tekemisen paikkaa koskevien vaikutusmahdollisuuksien ja työpahoinvoinnin välillä ei tarkastelussa ollut tilastollista yhteyttä. Kun tarkastelussa huomioitiin sukupuoli, työtahtia koskevien vaikutusmahdollisuuksien yhteys työpahoinvointiin säilyi. Paljon työpahoinvointia kokevia naisia oli lähes puolet enemmän kuin paljon työpahoinvointia kokevia miehiä, eli myös sukupuolten välillä oli eroa työpahoinvoinnin yleisyydessä.