Avaruusromu: Jätteestä pelotteeksi?
Pussinen, Emilia (2023)
Pussinen, Emilia
2023
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305024930
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305024930
Tiivistelmä
Avaruus on tärkeä osa jokapäiväisiä toimiamme. Tämä koskee siviili- kuin sotilastoimintaakin. Moni valtioiden turvallisuuden kannalta olennainen asia on riippuvainen avaruuden teknologiasta sekä infrastruktuurista. Maapallolla on erilaisia kiertoratoja, joilla avaruusinfrastruktuuri kiertää. Laukaisumäärät ovat olleet hitaasti kasvussa ja avaruudesta on tullut yhä ruuhkaisempi ympäristö. Ihmisen toiminnasta syntyy avaruusromua avaruuteen. Avaruusromuksi voidaan määritellä kaikki kiertoradoilla ilman tarkoitusta kiertävät tai rikkoutuneet avaruusobjektit. Avaruusromun määrä on kasvussa ja tahattomia törmäyksiä esiintyy. Potentiaalisesti on mahdollista luoda kiertoradoille hallitsemattomien räjähtelyiden sarja. Tämä tarkoittaa tilannetta, jossa avaruusromu alkaa räjähtelemään itsekseen ja räjähtelyt eivät ole enää kenenkään kontrollissa. Lopulta räjähtelyt tuhoavat käytössä olevaa avaruusinfrastruktuuria. Potentiaalisesti tästä ketjureaktiosta voi syntyä paksu romuverho maapallon ympärille, jolloin avaruusinfrastruktuurin käyttämisestä tulee mahdotonta. Tätä kutsutaan Kesslerin syndroomaksi. Planeettojen asteroidivyöhykkeet ovat syntyneet edellä mainitulla tavalla. Tällöin moni maapallolla oleva kriittinen infrastruktuuri vaarantuu tai lakkaa kokonaan toimimasta, joka vaikuttaa kaikkien toimintaan. Erilaisia avaruusromun poistomekanismeja on kehitelty, mutta niitä ollaan suhteellisen haluttomia käyttämään. Suurin osa avaruusromua lisänneistä tapahtumista on ollut tahallista toimintaa. Valtiot ovat testanneet satelliitintorjunta-aseita ja näin tarkoituksellisesti luoneet avaruusromua. Joidenkin tutkijoiden mielestä Kesslerin syndrooman kriittinen piste on jo saavutettu ja hallitsemattomia räjähtelyitä ei voida enää tulevaisuudessa estää. Johdannon perusteella avaruusromu voidaan nähdä todelliseksi ongelmaksi, jolle olisi kannattavaa tehdä jotakin.
Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella avaruusromua pelotteen näkökulmasta teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Työ tarkastelee, onko avaruusromulla jokin muukin funktio kuin ympäristöongelmana toiminen. Tämä voi mahdollisesti selittää valtioiden toimia avaruusromun suhteen. Ensin tutkielmassa selitetään avaruuden toimintaympäristö, käsitellään peloteteoriaa, avaruuspelotetta sekä ydinasepelotetta. Aineiston perusteella tämän jälkeen määritellään avaruusromu pelotteeksi, jonka jälkeen siirrytään tarkastelemaan valtioiden mahdollisia taustavaikuttimia avaruusromun suhteen. Yhteneväisyyksiä haetaan ydinasepelotteeseen sekä sen ihmiskunnalle aiheuttamaan eksistentiaaliseen uhkaan. Tätä yhteneväisyyttä haetaan Kesslerin syndrooman eksistentiaalisen muodon kautta, jossa ihminen lukitsee itse itsenä maapallolle ja avaruustoimintaa on käytännössä mahdotonta toteuttaa. Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissä tarkasteltavat asiat sekä käsitteet tulevat teoriasta. Tässä tutkielmassa termistö tulee ydinasepelotteesta ja sitä sovelletaan avaruusromua käsittelevään aineistoon. Tutkielman lopputulemana on, että avaruusromussa ja ydinaseissa voidaan havaita samankaltaisuuksia että eroavaisuuksia. Avaruusromulla voidaan katsoa olevan jonkinlaisia pelotevaikutuksia.
Pelotevaikutukset riippuvat siitä, onko Kesslerin syndrooman kriittinen piste jo saavutettu. Jonkinlainen kauhun tasapaino voidaan havaita myös avaruusromuun määrän suhteen. Avaruusromu on omanlaisensa ja ainutlaatuinen uhka. Se on itsessään passiivinen toimija, vaikka siinä piilee eksistentiaalisia piirteitä. Aineistoa aiheesta oli haastavaa löytää ja tämä toi analyysiin omat rajoitteensa. Avaruusromua käsiteltiin vähäisesti avaruuspelotteen teoriakirjallisuudessa. Teoriakirjallisuus sivusi avaruusromuongelmaa sivutuotteena tai ongelmaa ei juurikaan noteerattu. Tutkielma voi mahdollisesti tuoda uusia ulottuvuuksia kansainvälisen politiikan avaruusstrategioihin sekä antaa avaruusromusta uudenlaisen kuvan ja lisätä aiheen ulottuvuuksia. Mahdollisesti voidaan puhua avaruusromupelotteesta, sillä avaruusromu jollakin tasolla estää satelliitintorjunta-aseiden käytön tai ainakin romuongelma tulee ottaa vakavasti huomioon kyseisiä asejärjestelmiä käytettäessä. Avaruus on ainutlaatuinen ja haastava toimintaympäristö, jossa jokaisella taholla on jotakin hävittävää. Avaruusromun lisääminen tai mahdollisen Kesslerin syndrooman valloilleen pääsy ei ole kenenkään etu.
Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella avaruusromua pelotteen näkökulmasta teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Työ tarkastelee, onko avaruusromulla jokin muukin funktio kuin ympäristöongelmana toiminen. Tämä voi mahdollisesti selittää valtioiden toimia avaruusromun suhteen. Ensin tutkielmassa selitetään avaruuden toimintaympäristö, käsitellään peloteteoriaa, avaruuspelotetta sekä ydinasepelotetta. Aineiston perusteella tämän jälkeen määritellään avaruusromu pelotteeksi, jonka jälkeen siirrytään tarkastelemaan valtioiden mahdollisia taustavaikuttimia avaruusromun suhteen. Yhteneväisyyksiä haetaan ydinasepelotteeseen sekä sen ihmiskunnalle aiheuttamaan eksistentiaaliseen uhkaan. Tätä yhteneväisyyttä haetaan Kesslerin syndrooman eksistentiaalisen muodon kautta, jossa ihminen lukitsee itse itsenä maapallolle ja avaruustoimintaa on käytännössä mahdotonta toteuttaa. Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissä tarkasteltavat asiat sekä käsitteet tulevat teoriasta. Tässä tutkielmassa termistö tulee ydinasepelotteesta ja sitä sovelletaan avaruusromua käsittelevään aineistoon. Tutkielman lopputulemana on, että avaruusromussa ja ydinaseissa voidaan havaita samankaltaisuuksia että eroavaisuuksia. Avaruusromulla voidaan katsoa olevan jonkinlaisia pelotevaikutuksia.
Pelotevaikutukset riippuvat siitä, onko Kesslerin syndrooman kriittinen piste jo saavutettu. Jonkinlainen kauhun tasapaino voidaan havaita myös avaruusromuun määrän suhteen. Avaruusromu on omanlaisensa ja ainutlaatuinen uhka. Se on itsessään passiivinen toimija, vaikka siinä piilee eksistentiaalisia piirteitä. Aineistoa aiheesta oli haastavaa löytää ja tämä toi analyysiin omat rajoitteensa. Avaruusromua käsiteltiin vähäisesti avaruuspelotteen teoriakirjallisuudessa. Teoriakirjallisuus sivusi avaruusromuongelmaa sivutuotteena tai ongelmaa ei juurikaan noteerattu. Tutkielma voi mahdollisesti tuoda uusia ulottuvuuksia kansainvälisen politiikan avaruusstrategioihin sekä antaa avaruusromusta uudenlaisen kuvan ja lisätä aiheen ulottuvuuksia. Mahdollisesti voidaan puhua avaruusromupelotteesta, sillä avaruusromu jollakin tasolla estää satelliitintorjunta-aseiden käytön tai ainakin romuongelma tulee ottaa vakavasti huomioon kyseisiä asejärjestelmiä käytettäessä. Avaruus on ainutlaatuinen ja haastava toimintaympäristö, jossa jokaisella taholla on jotakin hävittävää. Avaruusromun lisääminen tai mahdollisen Kesslerin syndrooman valloilleen pääsy ei ole kenenkään etu.