Sukupuolen vahvistamisesta annettu laki lasten oikeuksien näkökulmasta: toteutuuko lasten tasa-arvoinen kohtelu?
Lepistö, Linda-Lotta (2023)
Lepistö, Linda-Lotta
2023
Hallintotieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305014901
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202305014901
Tiivistelmä
Sukupuolivähemmistöjen oikeudet ovat puhututtaneet ihmisiä paljon viime aikoina, sillä eduskunnassa hyväksyttiin helmikuussa 2023 uusi laki sukupuolen vahvistamisesta (translaki, 295/2023). Translainsäädännön uudistuksella pyrittiin muun muassa parantamaan transsukupuolisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta poistamalla laista lisääntymiskyvyttömyysvaatimus sekä eriyttämällä lääketieteellinen selvitys ja sukupuolen juridinen vahvistaminen toisistaan. Kritiikkiä on kuitenkin kohdannut transsukupuolisten lasten ja nuorten rajaaminen lain ulkopuolelle. Sukupuolen juridinen vahvistaminen on translain 1 §:n mukaan mahdollista vain, jos henkilö on täysi-ikäinen. Tässä tutkimuksessa perehdytään tähän uuden translain 1 §:n sisältämään täysi-ikäisyysvaatimukseen. Täysi-ikäisyysvaatimus asettaa lapset epäyhdenvertaiseen asemaan aikuisiin nähden, minkä vuoksi on tärkeää tarkastella, onko lasten ja nuorten rajaaminen translain ulkopuolelle ollut perusteltua.
Tutkimuksessa tarkastellaan translakiin liittyvää valmisteluaineistoa, muun muassa hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi sukupuolen vahvistamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 189/2022 vp), jotta voidaan selvittää, miten alaikäisten rajaamista uuden translain vaikutuspiirin ulkopuolelle on perusteltu. Tämän lisäksi tarkoituksena on analysoida translain 1 §:n täysi-ikäisyysvaatimuksen sekä perustuslain (731/1999) 6 §:ssä turvatun yhdenvertaisuuden suhdetta toisiinsa, jotta voidaan tarkastella, onko translain täysi-ikäisyysvaatimus ristiriidassa lasten perus- ja ihmisoikeuksien kanssa. Tutkimus on pääosin lainopillinen, sillä tutkimuksessa tulkitaan ja punnitaan voimassa olevaa lainsäädäntöä, mutta tutkimuksessa tarkastellaan myös lainsäädäntötutkimukselle tyypillisesti lainvalmisteluprosessia.
Yhdenvertaisuussäännöksen sekä siihen liittyvän lainvalmisteluaineiston ja oikeuskirjallisuuden tarkastelu osoittaa, että yhdenvertaisuus ei estä ikärajan tai täysi-ikäisyysvaatimuksen asettamista, mutta tällainen oikeuden rajoittaminen vaatii kuitenkin hyväksyttävän perusteen. Täysi-ikäisyysvaatimuksen oikeellisuutta ei ole siis ollut mahdollista tarkastella ainoastaan yhdenvertaisuuden kautta, minkä vuoksi vaatimusta on arvioitu tutkimuksessa myös suhteessa lapsioikeudellisiin periaatteisiin sekä perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin.
Lapsioikeudellisten periaatteiden ja perusoikeuksien rajoitusedellytysten pohjalta suoritettu analyysi osoittaa, että täysi-ikäisyysvaatimus on ristiriidassa lasten oikeuksien kanssa ja näin myös ongelmallinen perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuuden kannalta. Translakia koskevassa hallituksen esityksessä ei ole riittävästi huomioitu lasten oikeuksia, ja täysi-ikäisyysvaatimuksen perustelut ovat jääneet puutteellisiksi. Lasten yhdenvertaisuutta aikuisiin nähden rikkoo siis se, että täysi-ikäisyysvaatimuksen oikeellisuutta ei ole osoitettu eikä perusteltu riittävästi.
Transsukupuolisten lasten ja nuorten oikeuksien turvaamiseksi tulisi heti ryhtyä translain jatkovalmisteluun. Jatkovalmistelussa lasten oikeudellista asemaa täytyy arvioida kattavasti heidän perus- ja ihmisoikeuksiensa kautta, jotta täysi-ikäisyysvaatimuksen tilalle voidaan löytää lasten etua parhaiten palveleva vaihtoehto.
Tutkimuksessa tarkastellaan translakiin liittyvää valmisteluaineistoa, muun muassa hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi sukupuolen vahvistamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 189/2022 vp), jotta voidaan selvittää, miten alaikäisten rajaamista uuden translain vaikutuspiirin ulkopuolelle on perusteltu. Tämän lisäksi tarkoituksena on analysoida translain 1 §:n täysi-ikäisyysvaatimuksen sekä perustuslain (731/1999) 6 §:ssä turvatun yhdenvertaisuuden suhdetta toisiinsa, jotta voidaan tarkastella, onko translain täysi-ikäisyysvaatimus ristiriidassa lasten perus- ja ihmisoikeuksien kanssa. Tutkimus on pääosin lainopillinen, sillä tutkimuksessa tulkitaan ja punnitaan voimassa olevaa lainsäädäntöä, mutta tutkimuksessa tarkastellaan myös lainsäädäntötutkimukselle tyypillisesti lainvalmisteluprosessia.
Yhdenvertaisuussäännöksen sekä siihen liittyvän lainvalmisteluaineiston ja oikeuskirjallisuuden tarkastelu osoittaa, että yhdenvertaisuus ei estä ikärajan tai täysi-ikäisyysvaatimuksen asettamista, mutta tällainen oikeuden rajoittaminen vaatii kuitenkin hyväksyttävän perusteen. Täysi-ikäisyysvaatimuksen oikeellisuutta ei ole siis ollut mahdollista tarkastella ainoastaan yhdenvertaisuuden kautta, minkä vuoksi vaatimusta on arvioitu tutkimuksessa myös suhteessa lapsioikeudellisiin periaatteisiin sekä perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin.
Lapsioikeudellisten periaatteiden ja perusoikeuksien rajoitusedellytysten pohjalta suoritettu analyysi osoittaa, että täysi-ikäisyysvaatimus on ristiriidassa lasten oikeuksien kanssa ja näin myös ongelmallinen perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuuden kannalta. Translakia koskevassa hallituksen esityksessä ei ole riittävästi huomioitu lasten oikeuksia, ja täysi-ikäisyysvaatimuksen perustelut ovat jääneet puutteellisiksi. Lasten yhdenvertaisuutta aikuisiin nähden rikkoo siis se, että täysi-ikäisyysvaatimuksen oikeellisuutta ei ole osoitettu eikä perusteltu riittävästi.
Transsukupuolisten lasten ja nuorten oikeuksien turvaamiseksi tulisi heti ryhtyä translain jatkovalmisteluun. Jatkovalmistelussa lasten oikeudellista asemaa täytyy arvioida kattavasti heidän perus- ja ihmisoikeuksiensa kautta, jotta täysi-ikäisyysvaatimuksen tilalle voidaan löytää lasten etua parhaiten palveleva vaihtoehto.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8798]