"Onko tää nyt sit niinku sitä (opiskelijaelämää)?" : Tuutoroinnin merkitys korona-aikana Tampereen yliopiston viestinnän opiskelijoiden keskuudessa
Hietava, Marimilla; Juvani, Marianna (2023)
Hietava, Marimilla
Juvani, Marianna
2023
Viestinnän monitieteinen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Multidisciplinary Communication Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304304889
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304304889
Tiivistelmä
Tuutorointi on ensimmäisen vuoden opiskelijoille eli fukseille suunnattua ohjausta, jota toteuttavat kyseisen alan kokeneemmat opiskelijat. Tämän vertaisohjaamisen kautta fuksit pääsevät kiinni yliopiston arkeen ja opiskeluympäristöihin. Vuoden 2020 keväällä pandemia laittoi kuitenkin suunnitelmat myös tuutoroinnin osalta uusiksi, mikä aiheutti laajasti epävarmuutta ja stressiä niin tuutoreissa kuin fukseissakin. Tämä tutkielma keskittyy selvittämään, millainen merkitys tuutoroinnilla oli korona-aikana Tampereen yliopiston viestinnän opiskelijoiden keskuudessa.
Pandemian aikaista yliopistoelämää on tutkittu aiemmin hyvin vähän, ja tuutoroinnista korona-ajan kontekstissa ei löytynyt aiempaa tutkimustietoa lähes ollenkaan. Aihe on kuitenkin edelleen ajankohtainen, sillä vaikka koronan vaikutus ei juurikaan enää näy jokapäiväisessä elämässä, ovat lähimenneisyyden kriisiajan eri lieveilmiöt yhä mielenkiintoisia. Aihetta on tärkeää tutkia, sillä se valottaa erityisesti tuutoroinnin sosiaalisen tuen merkitystä ja tärkeyttä koko yliopistoyhteisön koheesion kannalta.
Tutkimusongelmaa lähestyttiin tarkastelemalla, millaista tuutorointia kohderyhmän sisällä on toteutettu, miten pandemia-aika vaikutti siihen ja millaisia keinoja uusien opiskelijoiden ryhmäytymiselle on yleisemmällä tasolla. Tutkimuksen aihetta lähestyttiin ryhmäviestinnän vaiheteorian sekä symbolisen konvergenssin teorian kautta. Teoriat auttavat hahmottamaan, mitä vaiheita uusien opiskelijoiden ryhmäytymisessä havaittiin ja mitkä osatekijät vaikuttivat siihen. Teorioiden lisäksi aihetta tarkasteltiin aiemman kirjallisuuden kautta, joka keskittyi ryhmäytymiseen, yliopistoyhteisöihin ja korona-aikaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin käyttäen puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastateltavina oli viisi vuosina 2020 ja 2021 tuutorina toiminutta Tampereen yliopiston viestinnän opiskelijaa. Saatuja tuloksia analysoitiin temaattisen analyysin avulla.
Tuloksista selviää, että laadukkaan tuutoroinnin vuorovaikutuksessa ryhmänohjaamiseen liittyvät tehtävät ja henkilökohtaisempi sosiaalisen tuen välittäminen toimivat rinnakkain. Ryhmävuorovaikutuksessa tärkeäksi muodostui monipuolisuus ja erilaisuuden huomioiminen. Pandemia-ajan tuutorointia leimasi kuitenkin epävarmuus, ja eniten harmitusta koitui täyttymättömistä odotuksista. Yllättävänä tuloksena nousi esiin myös pandemia-aikana vallinnut pelko mainekriisistä, mikä korosti kriisiviestinnän tärkeyttä. Tulokset kertovat myös uusien opiskelijoiden ryhmäidentiteetin muodostumisesta ja sen vaikutuksesta koko yhteisön olemassaoloon ja pysyvyyteen. Tutkimus tuottaa arvokasta tietoa vertaisohjaamisesta korkeakoulumaailman kontekstissa, minkä avulla voidaan myös kehittää toimintaa eteenpäin. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää jatkossa opiskelijatuutorointiin liittyvässä tutkimuksessa, sekä niiden avulla voidaan piirtää tarkempaa kuvaa pandemian lieveilmiöistä ja niistä selviytymisestä.
Pandemian aikaista yliopistoelämää on tutkittu aiemmin hyvin vähän, ja tuutoroinnista korona-ajan kontekstissa ei löytynyt aiempaa tutkimustietoa lähes ollenkaan. Aihe on kuitenkin edelleen ajankohtainen, sillä vaikka koronan vaikutus ei juurikaan enää näy jokapäiväisessä elämässä, ovat lähimenneisyyden kriisiajan eri lieveilmiöt yhä mielenkiintoisia. Aihetta on tärkeää tutkia, sillä se valottaa erityisesti tuutoroinnin sosiaalisen tuen merkitystä ja tärkeyttä koko yliopistoyhteisön koheesion kannalta.
Tutkimusongelmaa lähestyttiin tarkastelemalla, millaista tuutorointia kohderyhmän sisällä on toteutettu, miten pandemia-aika vaikutti siihen ja millaisia keinoja uusien opiskelijoiden ryhmäytymiselle on yleisemmällä tasolla. Tutkimuksen aihetta lähestyttiin ryhmäviestinnän vaiheteorian sekä symbolisen konvergenssin teorian kautta. Teoriat auttavat hahmottamaan, mitä vaiheita uusien opiskelijoiden ryhmäytymisessä havaittiin ja mitkä osatekijät vaikuttivat siihen. Teorioiden lisäksi aihetta tarkasteltiin aiemman kirjallisuuden kautta, joka keskittyi ryhmäytymiseen, yliopistoyhteisöihin ja korona-aikaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin käyttäen puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastateltavina oli viisi vuosina 2020 ja 2021 tuutorina toiminutta Tampereen yliopiston viestinnän opiskelijaa. Saatuja tuloksia analysoitiin temaattisen analyysin avulla.
Tuloksista selviää, että laadukkaan tuutoroinnin vuorovaikutuksessa ryhmänohjaamiseen liittyvät tehtävät ja henkilökohtaisempi sosiaalisen tuen välittäminen toimivat rinnakkain. Ryhmävuorovaikutuksessa tärkeäksi muodostui monipuolisuus ja erilaisuuden huomioiminen. Pandemia-ajan tuutorointia leimasi kuitenkin epävarmuus, ja eniten harmitusta koitui täyttymättömistä odotuksista. Yllättävänä tuloksena nousi esiin myös pandemia-aikana vallinnut pelko mainekriisistä, mikä korosti kriisiviestinnän tärkeyttä. Tulokset kertovat myös uusien opiskelijoiden ryhmäidentiteetin muodostumisesta ja sen vaikutuksesta koko yhteisön olemassaoloon ja pysyvyyteen. Tutkimus tuottaa arvokasta tietoa vertaisohjaamisesta korkeakoulumaailman kontekstissa, minkä avulla voidaan myös kehittää toimintaa eteenpäin. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää jatkossa opiskelijatuutorointiin liittyvässä tutkimuksessa, sekä niiden avulla voidaan piirtää tarkempaa kuvaa pandemian lieveilmiöistä ja niistä selviytymisestä.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8744]