Näkemyksiä väkivaltarikollisuudesta ja rikospelon kokemus nykypäivän Suomessa
Ääri, Sanni (2023)
Ääri, Sanni
2023
Yhteiskuntatutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304284869
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304284869
Tiivistelmä
Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, miten eri ikäiset ihmiset määrittelevät nykypäivänä väkivaltarikollisuutta ja millaisena he näkevät väkivaltarikollisuuden tilanteen Suomessa. Lisäksi oli tarkoitus saada selville, millaisena rikospelko, eli pelko rikoksen uhriksi joutumisesta, näyttäytyy eri ikäisten keskuudessa nykypäivänä Suomessa. Näkemykset väkivaltarikollisuudesta ja rikospelon kokemus vaikuttavat myös toisiinsa. Esimerkiksi media vaikuttaa näkemysten muodostumiseen ja voi sen lisäksi aiheuttaa rikospelkoa, joka näkyy esimerkiksi tietynlaisten tilanteiden välttelemisenä. Näkemykset ja rikospelko voivat muodostua omien kokemusten pohjalta, jolloin tilastojen osoittama todellisuus saattaa unohtua.
Tutkielmassani käyttämäni aineisto oli ryhmähaastatteluaineisto ”Näkemyksiä väkivallasta ja rikostiedon lähteet”, joka on kerätty vuonna 2017. Aineistoon kuului yhteensä neljä ryhmähaastattelua, joista kaksi valikoitui tutkielmaani. Toiseen ryhmähaastatteluun oli osallistunut viisi 23–29-vuotiasta korkeakouluopiskelijaa ja toiseen yksitoista 51–84-vuotiasta eläkeläistä. Ryhmähaastatteluista selvitettiin näkemyksiä väkivallasta ja rikospelon kokemuksia sekä haastateltujen tiedonhakua väkivaltarikoksista. Rajasin analyysini käsittelemään ainoastaan haastateltujen näkemyksiä väkivallasta ja rikospelon kokemuksia. Tutkimuskysymykseni tutkielmassani olivat: ”Millaisena väkivaltarikollisuus nykypäivän Suomessa nähdään?” ja ”Millaiseksi oma elinympäristö koetaan rikospelon näkökulmasta?”. Vertailin myös, miten eri ikäiset näkivät väkivaltarikollisuuden ja miten keskustelut elinympäristössä koetusta rikospelosta erosivat ikäryhmien välillä. Tutkimusmenetelmänä käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka avulla jaoin aineiston neljään eri teemaan.
Ensimmäinen teema käsitteli haastateltujen näkemyksiä väkivaltarikollisuuden tulemisesta lähemmäs muitakin kuin tekijöitä ja uhreja. Vaikka haastatelluilta löytyi tietoa väkivaltarikollisuuden vähenemisestä, aiempaa nopeammin välittyvän ja kaikkien saatavilla olevan tiedon nähtiin vaikuttavan siihen, että realistista näkemystä on vaikeaa muodostaa. Toisen teeman perustana oli herkistymisteoria. Uhkailun ja fyysisen väkivallan määrittelemisen yhteydestä löytyi pohdintaa tilanteiden määrittelemisen muuttumisesta tarkemmaksi aiempaan verrattuna. Kolmas teema käsitteli median vaikutusta elinympäristössä koettuun rikospelkoon. Ryhmähaastatteluissa korostui pelon sosiaalinen tuottaminen, eli pelon tunnistettiin muovautuvan päivittäisessä viestinnässä. Neljäs teema muodostui sellaisten tilanteiden ympärille, jotka aiheuttivat rikospelkoa omassa elinympäristössä. Vanhat kokivat iltaisin ulkona liikkumisen rikospelkoa aiheuttavana tilanteena. Nuoret pitivät uhkaavimpana paikkana baaria ja sieltä kotiin kulkemista, mutta eivät niinkään pelänneet joutua väkivaltarikoksen uhriksi niissä tilanteissa. Kaiken kaikkiaan väkivaltarikollisuuden nähtiin pysyneen maltillisena Suomessa, vaikkakin haastatellut kokivat pelon tunteen lisääntyneen. Huomionarvoista oli kuitenkin, että nuoret eivät juurikaan osoittaneet kokevansa rikospelkoa elinympäristössään.
Tutkielmassani käyttämäni aineisto oli ryhmähaastatteluaineisto ”Näkemyksiä väkivallasta ja rikostiedon lähteet”, joka on kerätty vuonna 2017. Aineistoon kuului yhteensä neljä ryhmähaastattelua, joista kaksi valikoitui tutkielmaani. Toiseen ryhmähaastatteluun oli osallistunut viisi 23–29-vuotiasta korkeakouluopiskelijaa ja toiseen yksitoista 51–84-vuotiasta eläkeläistä. Ryhmähaastatteluista selvitettiin näkemyksiä väkivallasta ja rikospelon kokemuksia sekä haastateltujen tiedonhakua väkivaltarikoksista. Rajasin analyysini käsittelemään ainoastaan haastateltujen näkemyksiä väkivallasta ja rikospelon kokemuksia. Tutkimuskysymykseni tutkielmassani olivat: ”Millaisena väkivaltarikollisuus nykypäivän Suomessa nähdään?” ja ”Millaiseksi oma elinympäristö koetaan rikospelon näkökulmasta?”. Vertailin myös, miten eri ikäiset näkivät väkivaltarikollisuuden ja miten keskustelut elinympäristössä koetusta rikospelosta erosivat ikäryhmien välillä. Tutkimusmenetelmänä käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka avulla jaoin aineiston neljään eri teemaan.
Ensimmäinen teema käsitteli haastateltujen näkemyksiä väkivaltarikollisuuden tulemisesta lähemmäs muitakin kuin tekijöitä ja uhreja. Vaikka haastatelluilta löytyi tietoa väkivaltarikollisuuden vähenemisestä, aiempaa nopeammin välittyvän ja kaikkien saatavilla olevan tiedon nähtiin vaikuttavan siihen, että realistista näkemystä on vaikeaa muodostaa. Toisen teeman perustana oli herkistymisteoria. Uhkailun ja fyysisen väkivallan määrittelemisen yhteydestä löytyi pohdintaa tilanteiden määrittelemisen muuttumisesta tarkemmaksi aiempaan verrattuna. Kolmas teema käsitteli median vaikutusta elinympäristössä koettuun rikospelkoon. Ryhmähaastatteluissa korostui pelon sosiaalinen tuottaminen, eli pelon tunnistettiin muovautuvan päivittäisessä viestinnässä. Neljäs teema muodostui sellaisten tilanteiden ympärille, jotka aiheuttivat rikospelkoa omassa elinympäristössä. Vanhat kokivat iltaisin ulkona liikkumisen rikospelkoa aiheuttavana tilanteena. Nuoret pitivät uhkaavimpana paikkana baaria ja sieltä kotiin kulkemista, mutta eivät niinkään pelänneet joutua väkivaltarikoksen uhriksi niissä tilanteissa. Kaiken kaikkiaan väkivaltarikollisuuden nähtiin pysyneen maltillisena Suomessa, vaikkakin haastatellut kokivat pelon tunteen lisääntyneen. Huomionarvoista oli kuitenkin, että nuoret eivät juurikaan osoittaneet kokevansa rikospelkoa elinympäristössään.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8709]