EU globaalina toimijana kansainvälisessä ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaregiimissä : Case Brasilia sekä normatiivisen vallan ja monilajisen oikeudenmukaisuuden piirteet EU:n vaikutuspyrkimyksissä

Abstract

Sademetsiä sanotaan maapallon keuhkoiksi – esimerkiksi Etelä-Amerikan mantereella oleva Amazonin sademetsä on maailman laajin sademetsä, ja siellä elää neljännes kaikista maailman eläin- ja kasvilajeista. Metsät sitovat tehokkaasti ilmakehässä olevaa hiilidioksidia, joten näin ollen ne toimivat hiilinieluina. Metsien tila on kuitenkin heikkenemässä, sillä ilmastonmuutos ja luontokato uhkaavat niiden monimuotoisuutta. Amazonin sademetsän pinta-ala on pienentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana huomattavasti, ja alueen metsäkato edistää osaltaan ilmastonmuutoksen etenemistä. Hiilinielun sijaan Amazonin sademetsästä uhkaa tulla hiiltä ilmakehään vapauttava tekijä. Tästä syystä Amazonin sademetsän tila on myös ihmiskunnan kohtalonkysymys: mikäli sademetsän heikkenevää tilannetta ei pysäytetä, on mahdollista, että elämä maapallolla lakkaa. Tutkimuskirjallisuudessa on arvioitu, että metsäkadon eteneminen saattaisi nostaa ilmakehän lämpötilaa jopa 14 °C vuoteen 2100 mennessä. Brasilia on ollut maailman kärjessä trooppisten metsien hävittämisessä, sillä esimerkiksi vuosina 1996–2005 sademetsää hakattiin keskimäärin 19 500 km² per vuosi. Metsäkadon suurimpia syitä ovat esimerkiksi metsäpalot, metsäalan raivaaminen maatalouden vuoksi sekä metsien muuttaminen karjan laidunmaaksi.

Euroopan unioni (EU) on sitoutunut kunnianhimoiseen ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan; sen tavoite on olla ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä. EU on profiloitunut etenkin kansainvälisillä ilmasto- ja ympäristöfoorumeilla ”johtajaksi”, joka pyrkii vakuuttamaan muut toimijat esimerkkinsä avulla. Tutkielma perehtyy osittain tähän väitteeseen tarkastelemalla EU:n ulkopolitiikkaa ympäristönäkökulman kautta. EU:n ulkopolitiikan sanotaan olevan tietynlainen kehä: se vaikuttaa maantieteellisesti lähempiin naapureihinsa voimakkaammin, mitä uloimpien kehien valtioihin. Uloimmalla kehällä EU kohtaa myös muiden toimijoiden vaikutuspyrkimyksiä, joten sen mahdollisuudet vaikuttaa heikkenevät.

Tämän tutkielman keskiössä on tarkastella, miten Euroopan unioni pyrkii vaikuttamaan Brasiliaan Amazonin sademetsän tilan parantamiseksi. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat kaksi teoriaa, normatiivisen vallan sekä monilajisen oikeudenmukaisuuden teoriat. Normatiivinen valta on jokseenkin vakiintunut teoria kansainvälisen politiikan tutkimuksessa, kun taas monilajiseen oikeudenmukaisuuteen nojaavaa tutkimusta kansainvälisen politiikan alalla on verrattain vähemmän. Teoriat täydentävät toisiaan ja antavat laajemman kuvan tutkittavasta aineistosta. Tutkielmassa selvitetäänkin, millaisia normatiivisen vallan sekä monilajisen oikeudenmukaisuuden piirteitä EU:n vaikuttamispyrkimyksissä on Amazonin sademetsän suojelemiseksi ja toisaalta tarkastellaan myös sitä väittämää, missä määrin EU voi sanoa olevansa ilmasto- ja ympäristöpolitiikan ”johtaja”. Tutkielman aineistona on erilaisia dokumentteja, jotka on jaoteltu sisäisiin (esimerkiksi EU:n oma sääntely) ja ulkoisiin (EU:n ulkopuolella tapahtuva toiminta) sekä valtio- ja tutkimustason dokumentteihin. Tutkielman metodina on sisällönanalyysi.

Aineiston perusteella EU:n vaikutusmahdollisuudet heikkenevät ulkopolitiikan uloimmilla kehillä, joten EU ei pysty suoraan sanelemaan Brasilialle, miten sen tulisi toimia omien rajojensa sisäpuolella. Etenkin valtiotasoisissa dokumenteissa korostuu se, että yhteistyö on lähinnä poliittista ja yhteisten intressien poliittista edistämistä. Sen sijaan EU voi vaikuttaa Amazonin sademetsän tilaan oman sisäisen sääntelynsä keinoin, kuten rajoittamalla metsäkatoa aiheuttavien tuotteiden pääsyn sen sisämarkkinoille, tai rahoittamalla erilaisia tutkimuksia, joihin sen oma päätöksenteko voi perustua. EU edistää selkeästi normatiivisia tavoitteita myös Brasilian-suhteissaan, mutta monilajisen oikeudenmukaisuuden piirteet jäävät oletetustikin vähäisemmiksi. EU saattaakin näyttäytyä eräänlaisena ilmasto- ja ympäristöjohtajana etenkin lähialueillaan, mutta maantieteellisesti kauemmilla alueilla sen valta heikkenee.