Lapsen kuvallisen ilmaisun kehitys peruskoulun 3. luokalla: Taidekasvatus kuvallisen ilmaisun kehitysvälineenä
Heilala, Aava; Kotka, Heidi (2023)
Heilala, Aava
Kotka, Heidi
2023
Kasvatustieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304284843
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304284843
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lapsen kuvallisen ilmaisun kehityksen tasoa kolmannella luokalla. Aineisto kerättiin luokkahuoneessa peruskoulun kolmannen luokan oppilailta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 18 oppilasta. Heidän tehtävänään oli piirtää kuva itse valitsemastaan paikasta, jossa on ainakin yksi ihminen sekä värejä. Tutkimusaineistoa tarkasteltiin Viktor Lowenfeldin (1975) kuvallisen ilmaisun kehitysvaiheiden kautta, joita on yhteensä kuusi. Niistä meille olennaisimmat vaiheet olivat skemaattinen vaihe sekä sarastava realismi. Tutkittavamme olivat noin 9–10-vuotiaat lapset, jotka iältään sijoittuivat näiden kahden kehitysvaiheen taitekohtaan.
Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka oppilaiden piirrosten keskinäiset erot korostuvat heidän siirtyessään kuvallisen ilmaisun skemaattisesta vaiheesta (7–9 vuotta) sarastavaan realismiin (9–12 vuotta). Tarkastelussa huomioitiin myös tasojen limittäisyys sekä se mahdollisuus, että kehitysvaiheiden piirteitä voi ilmetä myös muissa kehitysvaiheissa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää lasten harrastuneisuutta piirtämisen ja taiteen tekemisen parissa.
Piirustuksista löytyneitä kuvallisen kehityksen piirteitä käsiteltiin tutkimuksessa kolmen eri teeman kautta. Teemoiksi valikoituivat ympäristön kuvaus, ihmisen kuvaus ja värien käyttö suhteessa eri kehitysvaiheiden tyypillisiin piirteisiin. Seitsemän piirroksen todettiin kuvastavan eniten skemaattisen vaiheen piirteitä, kun taas yksitoista piirrosta ilmensi piirteiltään osuvimmin sarastavaa realismia. Piirteitä löytyi myös näennäisrealismista, mutta ilmiselvästi mikään piirroksista ei kategorisoitunut näennäisrealismin vaiheeseen. Lapsen sukupuolella tai iällä otannan sisällä ei havaittu olevan yhteyttä siihen, millä kuvailmaisun kehityksen tasolla lapsi oli.
Lapsista vain kaksi kertoi harrastavansa aktiivisesti piirtämistä vapaa-ajallaan. Aktiivinen piirtäminen tarkoitti piirtämistä vähintään kerran viikossa kouluajan ulkopuolella. Piirtämistä harrastavat lapset erottuivat kuvailmailullisesti muusta otannasta, koska piirtäminen oli heillä kehitysvaiheellisesti muita edistyksellisempää. Harrastavien määrä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi suuri antaakseen tarpeeksi näyttöä siitä, onko harrastuneisuudella yhteys kuvallisen ilmaisun kehitykseen. Loput luokan oppilaista vastasivat piirtävänsä joskus vapaa-ajallaan lukuun ottamatta yhtä oppilasta, joka ei piirtänyt ollenkaan. Näiden oppilaiden piirroksista ei noussut esiin huomioita, jotka voisi yhdistää liittyvän oppilaiden harrastuneisuuteen. Koska jokainen lapsi ei harrasta piirtämistä tai muuta kuvallista ilmaisua vapaa-ajallaan, nousee koulun merkitys kuvallisen ilmaisun kehittäjänä merkittäväksi. Koulussa lapsille voidaan tarjota mahdollisuuksia piirtämiseen ja muuhun kuvalliseen ilmaisun harjoitteluun, kuvataiteen oppimiseen, kokemiseen ja esteettisiin elämyksiin turvallisessa ympäristössä. Tutkimuksessa esiin noussutta tietoa voidaan soveltaa oppilaan kuvallisen kehityksen tukemisessa luokkahuoneessa.
Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka oppilaiden piirrosten keskinäiset erot korostuvat heidän siirtyessään kuvallisen ilmaisun skemaattisesta vaiheesta (7–9 vuotta) sarastavaan realismiin (9–12 vuotta). Tarkastelussa huomioitiin myös tasojen limittäisyys sekä se mahdollisuus, että kehitysvaiheiden piirteitä voi ilmetä myös muissa kehitysvaiheissa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää lasten harrastuneisuutta piirtämisen ja taiteen tekemisen parissa.
Piirustuksista löytyneitä kuvallisen kehityksen piirteitä käsiteltiin tutkimuksessa kolmen eri teeman kautta. Teemoiksi valikoituivat ympäristön kuvaus, ihmisen kuvaus ja värien käyttö suhteessa eri kehitysvaiheiden tyypillisiin piirteisiin. Seitsemän piirroksen todettiin kuvastavan eniten skemaattisen vaiheen piirteitä, kun taas yksitoista piirrosta ilmensi piirteiltään osuvimmin sarastavaa realismia. Piirteitä löytyi myös näennäisrealismista, mutta ilmiselvästi mikään piirroksista ei kategorisoitunut näennäisrealismin vaiheeseen. Lapsen sukupuolella tai iällä otannan sisällä ei havaittu olevan yhteyttä siihen, millä kuvailmaisun kehityksen tasolla lapsi oli.
Lapsista vain kaksi kertoi harrastavansa aktiivisesti piirtämistä vapaa-ajallaan. Aktiivinen piirtäminen tarkoitti piirtämistä vähintään kerran viikossa kouluajan ulkopuolella. Piirtämistä harrastavat lapset erottuivat kuvailmailullisesti muusta otannasta, koska piirtäminen oli heillä kehitysvaiheellisesti muita edistyksellisempää. Harrastavien määrä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi suuri antaakseen tarpeeksi näyttöä siitä, onko harrastuneisuudella yhteys kuvallisen ilmaisun kehitykseen. Loput luokan oppilaista vastasivat piirtävänsä joskus vapaa-ajallaan lukuun ottamatta yhtä oppilasta, joka ei piirtänyt ollenkaan. Näiden oppilaiden piirroksista ei noussut esiin huomioita, jotka voisi yhdistää liittyvän oppilaiden harrastuneisuuteen. Koska jokainen lapsi ei harrasta piirtämistä tai muuta kuvallista ilmaisua vapaa-ajallaan, nousee koulun merkitys kuvallisen ilmaisun kehittäjänä merkittäväksi. Koulussa lapsille voidaan tarjota mahdollisuuksia piirtämiseen ja muuhun kuvalliseen ilmaisun harjoitteluun, kuvataiteen oppimiseen, kokemiseen ja esteettisiin elämyksiin turvallisessa ympäristössä. Tutkimuksessa esiin noussutta tietoa voidaan soveltaa oppilaan kuvallisen kehityksen tukemisessa luokkahuoneessa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8709]